Ilman eräpäivää

Uuden vuoden kynnyksellä... / I början av ett nytt år...

2012-01-02T12:39:00.000+02:00

Kirjasto toivottaa kaikille onnekasta uutta vuotta 2012!

Blogi hiljenee nyt toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Kenties palaamme jossain vaiheessa asiaan... Siihen asti: pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne sekä muistakaa käydä kirjastossa!

Vaarin saari on maailma

2011-12-08T08:11:00.000+02:00

”Muissa saarissa muita,

vaan ei honkapuita,

Niin kuin vaarin saaressa
kasvaa honkapuu.”

Luulin pienenä, että kyseisen laulun Vaari on omani ja, että hänellä on saari jossakin mitä hän ei ole meille muille näyttänyt. Olin vankasti tätä mieltä, koska muiden vaarit olivat kuitenkin aina ukkeja tai paappoja, mutta oma vaarini oli Vaari.

Ei Vaarilla vieläkään ole saarta, mutta Vaarilla on nyt läppäri, nettiyhteys ja sähköpostiosoite. Pian Vaari löytyy ehkä Facebookista tai Vaari alkaa skypettää. Ehkä Vaari alkaa tehdä Youtube-videoita, blogata tai alkaa livenä vlogata Blog.tv:n puolella.

Vaarilla ei ehkä ole saarta, jossa kasvaa honkapuu, mutta Vaarin saari on maailma.

Mustat möykyt liikenteessä

2011-11-30T13:44:00.000+02:00

Tämänpäiväinen blogi menee nyt sivu suun varsinaisesta kirjastoaiheesta, mutta menkööt. Asia koskettaa kuitenkin meitä kaikkia.

Tunnustettakoon se nyt: minä pelkään. En kuitenkaan joulupukkia tai lipeäkälaa, vaan sitä että joku kaunis päivä vielä rysäytän autolla jonkun jalankulkijan tai pyöräilijän päälle tuolla pimeydessä. Ja tämä on kyllä pahasti ristiriidassa sen pelon kanssa, että pian maa täyttyisi edellistalvien tapaan metrien lumikinoksista ja mittari näyttäisi miinus kolmeakymmentä.... NOT. Vaikka lumi toki helpottaisi tätä pimeydessä tarpomista.

Pyöräilykypäräpakkoon en usko. En usko myöskään siihen, että pian voimaantuleva laki koskien tupakkatuotteiden piilottamista kaupoissa estäisi ketään sauhuttelemasta. Mutta lain heijastinpakosta voisin mielelläni säätää. Tai sitten sellaisen lain, että suomalaiset eivät saisi vuoden pimeimpään aikaan pukeutua mustiin ulkoiluvaatteisiin. KOSKA TUMMIIN PUKEUTUNUT ILMAN HEIJASTINTA KULKEVA IHMINEN EI NÄY RATIN TAKANA ISTUVALLE AUTOILIJALLE MILLÄÄN LAILLA. Pahinta on, kun yhtäkkiä paria metriä ennen suojatietä huomaat, että kas, suojatietä ylittääkin joku musta möykky, jolla ei ole minkäänlaista heijastinta edes polkupyörässä!

Vetoankin siis kaikkiin turhien onnettomuuksien välttämiseksi: käyttäkää heijastinta, hyvät ihmiset! Valinnanvaraa kun nykypäivänä on ihan niistä hihassa roikkuvista muoviheijastimista heijastinliiveihin asti ja kaikenlaiseen siltä väliltä. Ja todellinen heijastinfriikkihän väkertää itse tämän halvan henkivakuutuksen käden käänteessä!

Muistakaa siis:

"Hämärtää kun aurinko on laskussa
ja kun se nousee, silloin sarastaa.
Hyvä olisi pitää lamppua taskussa,
sillä pimeys kaikki valot varastaa.

Syksyöisin voi usein myös pakastaa
liukkaaksi tehden kadut ja kulmat.
Lämpimänä pysyy kun vain rakastaa
ja pysyy loitolla vilustumispulmat.

Yksi muistutus vielä - hyvin tärkeä!
Käytä heijastinta - siinä on järkeä!"

(lainattu eräältä keskustelupalstalta, runoilija tuntematon)

Joulunajan Niksipirkka!

2011-11-24T10:53:00.003+02:00

kuva Adlibriksestä

Niksit koottu kyseisestä kirjasta, kursiivilla olevat lisäykset ovat omiani.

Punavalkoisista jääkiekkosukista saa hienon tonttulakin. Solmu vain sukan päähän, niin lakki on valmis. Tonttulakin tupsun saa pysymään pystyssä, kun laittaa lakin sisään vanhat sukkahousut tai tennissukat. Kannattaa ehkä laittaa puhtaat sellaiset tai otsalle hiipivä aromi voi olla aika oksettava.

Ota käytetty suklaajoulukalenteri talteen. Laita seuraavana jouluna purkkapala tyhjiin lokeroihin. Näin saat omaperäisen ja terveellisen purkkakalenterin. Halutessasi voit jo pureskellakin purkat valmiiksi. Leuat saavat hyvää treeniä, kun yrität pureskella vuoden vanhoja purkkia pehmeämmiksi.

Joulun tuoksun saat kotiisi lisäämällä tuoksulampun veteen sekoituksen piparkakkumaustetta, neilikkaa, inkivääriä tai kanelia. Ja kun moni ei pääse joulusaunasta kieriskelemään lumihankeen on vinkiksi annettu se, että muovikassilla tai ämpärillä voi hakea lunta pihalta ja hieroa sitä sitten saunassa ihollesi. Veikeän lisän löylyntuoksuun saa siten, että ottaa sankoon mukaan keltaista lunta.

ja vielä pari ohjetta erityisesti arjen MacGyvereille:

Siivoojan niksi ahtaiden paikkojen, kuten patterin ja seinän välisen tilan imurointiin: pane imurin putken jatkeeksi noin 70 cm tavallista puutarhaletkua. Pujota siihen läpivientikumirengas, ettei letku mene imuriin. Kokeilepa nyt.

Älä heitä vanhaa pallogrilliä hukkaan, koska puolipallosta saa upean valaisimen. Tee kupuun paksuhkolla naulalla reikiä tasaisin välein. Ripusta rautalangalla vaikka parvekkeelle ja sytytä sisälle tuikkukynttilöitä.

Laatikkoruokien imellytyksessä voit käyttää apuna lämpötyynyä.

ja vielä ohje eräälle epäonniselle vaolaiselle räjähtäneen uunipuuronsa äärelle:

Uunin saat pesun jälkeen huuhdelluksi esimerkiksi kukkien suihkutuspullon avulla. Täytä se puhtaalla vedellä ja suihkuta vaahto ja pesuvesi pois myös uunin katosta ja seinistä. Pane uunin pohjalle paksuhko pyyhe, jonka avulla väännät veden pois. Huuhtele tarvittaessa moneen kertaan ja kuivaa.

Tästä se joulunaika alkaa...

Should I post something - and where?!

2011-11-17T09:53:00.003+02:00

http://www.breakingcopy.com/

Vieraita ja kirjastokuulumisia Tukholmasta

2011-11-08T10:31:00.000+02:00

Joukko Tukholman hotelli- ja ravintolainstituutin henkilökuntaa vieraili oppilaitoksessamme marraskuun ensimmäisellä viikolla. Mukana oli mm. opettajia ja toimistohenkilökuntaa sekä koulun kirjastonhoitaja, joka seurasi työskentelyämme parin päivän ajan. Niihin päiviin mahtui paljon vilkasta kirjastoaiheista keskustelua ja sen pohjalta taisimme jokainen osapuoli oppia paljon uutta. Seuraavassa koottuna muutama huomio aiheesta Suomalainen vs. ruotsalainen (oppilaitos)kirjastotyö.

A) Suomenruotsin ja riikinruotsin erot

Kun pääsi monien vuosien tauon jälkeen puhumaan syntyperäisen ruotsalaisen kanssa, niin huomasi taas sen, mitä eroa on ruotsinkielellä ja ruotsinkielellä. Meidän sanastossamme on monia aidolle ruotsalaiselle tuntemattomia sanoja, mm. meille niinkin tuttu sana kuin närvårdare. Ruotsissa ei ilmeisesti ole ammattinimikettä lähihoitaja? Lisäksi opimme ainakin, että käsite aula/pääsisäänkäynti tarkoittaa aidolle ruotsalaiselle ihan eri asiaa kuin meille.

B) Kirjaston luokitusjärjestelmä

Putosin kärryiltä jo alkukättelyssä, tunnustan. Ruotsissa on pääosin käytössä aakkosiin perustuva luokitusjärjestelmä, mutta ilmeisesti ainakin oppilaitoskirjastot ovat siirtymässä meillekin tuttuun Deweyn UDK-luokitukseen. Meidän kotoisesta YKL-luokituksesta Ruotsissa ei ole kuultukaan eli se oli vieraalleemme yhtä hepreaa kuin heidän aakkosluokituksensa oli meille.

C) Folkbibliotek

Meillä on kaupungin- ja kunnankirjastot, tieteelliset kirjastot sekä oppilaitoskirjastot. Ruotsissa on näiden lisäksi (vai kenties jotenkin näiden sulautumana?) folkbibliotek, eräänlainen kansankirjasto, joita on syntynyt varsinkin maaseudulle erilaisten kansanliikkeiden aikaansaannoksena.

D) Oppilaitoskirjaston rooli

En tosin tiedä voiko tätä yleistää koskien kaikkia ruotsalaisia oppilaitoskirjastoja, mutta ainakin vierailevan tähtemme kirjasto on huomattavasti enemmän kiinni oppilaitoksen opetustyössä kuin oma kirjastomme. Kirjasto mm. tukee aika vahvalla panoksella erityisoppilaiden koulunkäyntiä. Itse pidän omaa malliamme parempana: kirjastohenkilökunta ja opetushenkilökunta erikseen.

E) Kokoelma

Vierailevan tähtemme kirjasto -oppilaitoskirjastostatuksesta huolimatta- panostaa vahvasti mm. kaunokirjallisuuteen ja äänikirjoihin. Opiskeluun liittyvän kirjallisuuden kustannuksella kenties? Meidän kokoelmamme aiheuttikin ehkä pientä ihmetystä, mutta yhden yhteisen asian löysimme: J.K. Rowling ja Stephanie Meyer ovat niin suomalaisen kuin ruotsalaisenkin nuorison ehdotonta ykköslukemista.

F) Kirjastoalan koulutus ja ammattinimikkeet

Ööh, yhtä sekava kenttä kuin meillä... Ruotsissa käytetään pääosin ammattinimikkeitä kirjastonhoitaja, kirjastovirkailija ja kirjastoassistentti. Informaatikko puolestaan tarkoittaa heillä eri asiaa kuin meillä, ei yleensä mitään kirjastoon liittyvää.

G) Summa summarum

Kaikilla kirjastoalan naispuolisilla ammattilaisilla on silmälasit.

Näihin tunnelmiin - vastavierailua odotellessa!

Suomalaisia Youtube-vloggaajia

2011-10-27T10:34:00.001+03:00

Muutamia päiviä sitten Yle kertoi uutisessaan suomalaisnuorten Justimusfilmsin Youtubekanavasta. Artikkelin mukaan kanavan videoita on katsottu jo yli 10 miljoonaa kertaa. Youtubessa on varmasti paljon muitakin suosittuja suomalaiskanavoita, mutta niiden löytäminen ei välttämättä aina ole niin helppoa. Itse olen esimerkiksi ihan sattumalta löytänyt seuraavien henkilöiden kanavat: mediakikkaileva vloggeri Jennywcarcrash sekä meikkivideoita tarjoava MizzAnnieKat.

Tässä Jenny näyttää kuinka helppoa ja mieltärauhoittavaa on välillä kuvata Youtube-videoita katsojia varten:

Jos katselijana haluat saada Youtubesta vielä enemmän irti, on sitä varten kehitetty erilaisia apuvälineitä. Näihin apuvälineisiin pääset käsiksi klikkaamalla tästä. Apuvälineiden avulla voi mm. leikata jo olemassa olevista Youtube-videoista omia klippejä, vakoilla mitä muut ihmiset parasta aikaa katsovat, käyttää aikakonetta ja katsoa tiettynä vuonna tehtyjä videoita sekä katsoa suosikkivideota uudestaan ja uudestaan ilman tarvetta klikata mitään nappulaa.

Jos tiedät muita hyviä suomalaisia vloggaajia, kerro löydöistäsi vaikka tässä alla tai Facebookin puolella.

Remes soittaa ruttokelloja isänpäivän kunniaksi

2011-10-12T14:17:00.000+03:00

Mistä tietää, että isänpäivä on tulossa?

Siitä, että Ilkka Remekseltä ilmestyy uusi kirja ja kas kummaa, kuinka sopivasti juuri isänpäivän kynnyksellä (aivan niin kuin kaikki miehet olisivat innostuneet James Bond-henkisistä ruttokelloseikkailuista… no, jätetään se aihe tällä kertaa). Jos olisin kirjoittanut tätä blogia vuosituhannen vaihteessa, niin olisin aivan hyvin voinut vaihtaa Remeksen tilalle Arto Paasilinnan.

En ole mikään kirjallisuuskriitikko, en edes kotimaisen kaunokirjallisuuden ekspertti, vaan alan innokas harrastelija. Ja jotain mätää alalla on ollut jo parin viime vuoden aikana. Jos minua pyydettäisiin kertomaan nykypäivän kotimaisen kaunokirjallisuuden huippuhetkistä, niin… öh. Puhdistus ja kustantajasotkut. Puhdistus ja kustantajia ovet paukkuen vaihtaneet kirjailijat. Puhdistus. Niin ja öh, Sofi Oksasen häät.

Mitä vanhemmaksi ja krantummaksi lukijaksi tulen, niin sitä enemmän jaksan ihmetellä, sitä kuinka vuodesta toiseen lehdissä näkyy samoja kirjailijanaamoja ja joiden jokasyksyisiä (tappavan tylsiä) kirjoja odotetaan kuin kuuta nousevaa. Näin he vievät mielestäni aivan aiheettomasti tilaa alan uusilta yrittäjiltä – hyvänä esimerkkinä tästä aiemmin suuresti ihailemani Leena Lehtolainen. Mutta siinä vaiheessa, kun Lehtolaiselle tuli tarve (vai käsky kustantajalta?) lykätä uusi dekkari pihalle vuosittain, niin hänen teostensa taso on laskenut kuin lehmän häntä. Ja ei, minä en halua enää ainoastakaan naistenlehdestä lukea jokasyksyistä punkkari- ja taitoluistelumenneisyysartikkelia.

Mitä minä pieni ihminen sitten toivoisin? ENEMMÄN JULKISUUTTA MUILLEKIN KIRJAILIJOILLE KUIN NS. JULKKISKIRJAILIJOILLE JA ETENKIN ENEMMÄN TIETOA ALAN UUSISTA KYVYISTÄ. Mie en jaksa tätä enää enää.

Ps. Rutisija puhdistautuu lopuksi ja tekee häpeällisen tunnustuksen: en ole eläissäni lukenut ainuttakaan kotikaupunkini suuren kirjailijan Jorma Ojaharjun teosta. Jos aika nyt olisi kypsä sellaiselle?

Ohjeita työelämän erilaisiin tilanteisiin

2011-10-06T16:16:00.002+03:00

Viimeksi käsittelimme Hyacinth Bucketin ohjeita työelämään, mutta tällä viikolla meillä on käsissämme Sofia Larssonin kirjoittama Nykypäivän etiketti. Olisikohan näistä parempia ohjeita työelämään kuin Hyacinthin rouvaskaisessa oppaassa:

Asiaa työnhausta:

”Ellei sinulla töitä etsiessäsi ole mitään erityistä mielessä, vaan haluat löytää ihan mitä hyvänsä työtä, puhu silloin siitä kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa. Anna maailman niin sanotusti saada tietoonsa, että sinä olet käytettävissä. Keskustele siitä ystävien, tuttavien, naapureiden, kavereiden vanhempien ja kaikkien muiden kanssa, joita tapaat esimerkiksi pubissa. Voit vetää rajan siitä, kenen kanssa siitä kannattaa puhua, vaikka bussimatkustajiin, jotka saattavat tuntea tämän tyyppisen keskustelun ahdisteluna.”

Ansioluettelosta:

”Ansioluettelostasi voit vuosien kuluessa karsia pois vanhempia asioita. Varsin harvaa kiinnostaa, millä linjalla olit lukiossa tai mitä teit kesätöinä, jos olet jo yli 30-vuotias. Kuvittele mielessäsi, että sinun tulee antaa itsestäsi pieni, houkutteleva makupala, ei kertoa koko elämäkertaasi. Sinähän haluat heidän kiinnostuvan sinusta, et ikävystyttää heitä kuoliaaksi kertomalla urastasi naapuruston lapsenvahtina tai rikkaruohon kitkemiskesistä.

Firman juhlista:

” Älä kysy keneltäkään, miksi hän ei nauti alkoholia. Hänellä voi olla alkoholiongelma tai hän voi olla raskaana. Jos kyse on jälkimmäisestä, saat tietää syyn aikanaan. ”

”Tunne itsesi. Jos tiedät, että sinulla on huono viinapää, säästä julkiset känniesitykset lähimpään kaveripiiriisi. Yritä täyttää lasisi ainakin joka toisella kierroksella vedellä."

Facebookista ja muusta sosiaalisesta mediasta:

” Jos ystävälistassasi on neljäsataa ystävää, mutta vain kaksi merkintää vieraskirjassasi, vaikuttaa se epätoivoiselta. Olet ilmeisesti onnistunut haalimaan ympärillesi ihmisiä, joilla ei ole oikein mitään sanottavaa sinulle. Lisää sinne siis vain ne ihmiset, joiden kanssa olet ihan oikeasti tavalla tai toisella tekemisissä, ja hyväksy, että olet juuri niin suosittu kuin olet. Jos sinulla on vain vähän ystäviä virtuaalimaailmassa se ei tarkoita, että sinulla ei voisi olla monia ystäviä ”oikeassa maailmassa”.

”Vaikka tällaiset yhteisöt tuntuvatkin suljetuilta, ne eivät kuitenkaan useimmiten ole sellaisia. Aivan ulkopuoliset ihmiset, kuten esimiehesi tai äitisi, voivat kirjautua sisään ja tarkastella profiiliasi. Joten mieti mitä kirjoitat ja ota käyttöön profiili, jota pääsevät katsomaan vain ne, joille sen haluat näyttää. Kuvasihan voit näyttää kaikille.”

Pukeutumisesta:

”Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Tämä pätee myös vaatteisiin. Juuri siksi ”My Little Pony”-t-paitoja käytetään vain lapsena eikä enää aikuisina. Samaan tapaan voi keski-ikään ehtineille ihmisille olla helpotus se, että he voivat heittään nurkkaan ”Baby Spice”-ajalla käyttämänsä tossut. Sen lisäksi on hyvä välttää lapsellisia vaatteita tai hiustyylejä, vaikka mitään ei olekaan kirjoitettu kiveen. (Sellainen voisi ehkä olla keski-ikäisille miehille tarkoitettu kielto käyttää stringien kaltaisia uimahousuja.)"

Samaisesta kirjasta löytää vinkit myös esimerkiksi erilaisiin juhliin, viestintätilanteisiin ja jopa yhden yön suhteisiin.

E-kirjat ~ E-böcker

2011-09-29T10:54:00.000+03:00

Vaasan kaupunginkirjastosta voi nykyään lainata e-kirjoja kahdesta eri kirjapalvelusta: Ellibs (suomalainen) ja Elib (ruotsalainen).

E-kirja lainataan kirjautumalla kirjastokortilla ja salasanalla e-kirjapalveluuun, josta e-kirja ladataan kotikoneelle. Lukemista varten tarvitaan erillinen lukuohjelma, jonka voi ladata ilmaiseksi verkosta. Koulun koneille ei ohjelmaa voi ladata itse, joten kannattaa ainakin näin alkuun ennemmin kokeilla palvelua sieltä kotoa käsin.

Lainattavissa on yhteensä noin 3 000 kirjaa; romaaneja ja tietokirjoja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi äänikirjoja unohtamatta. Kaunokirjallisuutta on tällä hetkellä lainattavissa eniten ruotsinkielisenä, sillä suomenkielisen kaunokirjallisuuden tarjonta kirjastoille on vielä vähäistä.

Voit lukea palvelusta tarkempia ohjeita kaupunginkirjaston internetsivuilta

* * * * *

På Vasa stadsbibliotek kan du nu låna e-böcker från två olika e-boktjänster: Ellibs (finländska) och Elib (svenska).

E-böckerna lånas med bibliotekskort och PIN-kod och de laddas ner till den egna datorn. För att läsa e-böckerna behövs ett skilt läsprogram, som kan laddas ner gratis från webben. Man kan inte ladda den själv för skolans datorer, så prova boktjänster hemma.

Till utlåning finns sammanlagt ca 3 000 titlar; både romaner och fackböcker på finska, svenska och engelska. I samlingen finns också elektroniska ljudböcker. För tillfället finns det mest svenskspråkig skönlitteratur, då det finskspråkiga utbudet av skönlitteratur med biblioteksrättigheter är begränsat.

Mera information finns på stadsbibliotekets internetsidor.

Hyacintin vihjeitä työelämään

2011-09-22T10:49:00.004+03:00

Meiltä on viime aikoina lainattu paljon erilaisia etikettioppaita, joten katsotaan minkälaisia elämänohjeita voisimme soveltaa työelämään Hyacinth Bucketin omasta etikettioppaasta:

Puhelinkäyttäytymisestä:

Ensimmäinen tapa käyttää puhelinta on puheluun vastaaminen. Lämpöinen tervehdys, sellainen kuin ”Bukéen residenssi, talon rouva puhelimessa”, on oikea tapa vastata puhelimen sinnikkääseen pirinään. On totta kai äärettömän tärkeää, että on pukeutunut asianmukaisesti ottaessaan vastaan puheluita.

Toinen tapa käyttää puhelinta korrektisti on se, kun itse soittaa. On ehdottoman tärkeää saada yhteys merkittäviin ihmisiin. Ei kannata tyytyä toiseksi parhaaseen. ”Napakka mutta ystävällinen” on motto tässäkin.

On vielä kolmaskin tapa käyttää puhelinta, mutta se ei ole milloinkaan oikea. Kolmas tapa on se, kun minun täytyy velvollisuudentunnosta soittaa rakkaille sisarilleni Daisylle ja Roselle tiedustellakseni rakkaan isukkini haurasta terveydentilaa, mutta saankin havaita, että kuulokkeen nostaa Onslow. Sillä saattaa olla järisyttävä vaikutus jopa parhaiten moduloiduilla puhelinlinjoilla.

Kokouskäyttäytymisestä:

Kun kutsun ihmisiä epävirallisesti kahvikupposelle joko aamulla tai iltapäivällä, toivon heidän olevan täsmällisiä. Elizabeth on jo oppinut, että täsmällisyys on kohteliaisuuden merkki, vaikka hänen kellonsa joskus pettääkin. Jos minä sanon esimerkiksi viittätoista vaille yksitoista, toivon, että silloin saavutaan siihen aikaan eikä minuuttia ennen tai jälkeen. Minun kahvini on tietysti aina parasta laatua. Tuoksuva erikoispapupaahto on paljon aromaattisempaa kuin teelusikallinen murukahvia, eikös vain? Huolella valmistettu earl greyni sitruunaviipaleen kera on paljon elegantimpaa kuin simpanssien mainostama teepussi.

Sairauslomista:

Perussääntö kuuluu: sairaus tulisi rajoittaa kalenterin vähiten hektisiin viikkoihin. Säännössä on kuitenkin yksi poikkeus: lapsen traaginen sairastuminen. Jopa lapsista lahjakkain, esimerkiksi minun Sheridanini, potee kehitysvuosinaan lastentauteja, jotka vaanivat meitä kaikkia. Äidin paikka on lapsensa vierellä tuona hirvittävänä aikana. Kun pikku Sheridan sairasti tuhkarokon 9-vuotiaana pienokaisena, voi miten tukalaa se minulle oli! Vaikka Richard pani vastaan, menimme niin pitkälle, että peruimme naisten avustusryhmän varapuheenjohtajalle tarkoitetun iltapäiväteen kanapeiden kera. Kun on henkisesti tiukasti sidoksissa rakkaaseen lapseen, jota raastaa julma tauti, ei kykene esittelemään Royal Doultoniaan parhaalla mahdollisella tavalla. Sheridan toipui täydellisesti, mitä nyt pikku masuun jäi yksi pikkuinen rokonarpi, mutta minä muistan vieläkin tuon stressaavan ajan.

Ulkoisesta olemuksesta:

Ihmisenkin tietää hänen ulkoisesta olemuksestaa, enkä tarkoita pelkästään hänen vaatteittensa istuvuutta. Terve mieli, aktiivinen mieli, jolle merkitsee paljon asioiden oikeanlainen hoito ja se, että tulee nähdyksi oikeissa paikoissa noita asioita hoitaessaan, kuuluu terveeseen ruumiiseen. Henkilön, joka toivoo toisten pitävän häntä paikallisen sosieteetin johtohahmona, tulisi uhkua terveyttä. Uhkumisella ja hehkumisella on tietty ero, kun on kyse terveydestä. Hehkuminen ei ole suotavaa, koska se johtuu yleensä urheilusuorituksista, joissa muodostuu hikeä. Hehkuva terveys ei ole hyvän maun mittapuissa järin kaunista. Hehkuminen sopii kyllä tuulipukukansalle, muttei meille, joiden kenkiä ei todellakaan ole tarkoitettu juoksemiseen

Lomanvietosta:

Lomanvietto on yhteiskunnallisen aseman mittapuu. Sen vuoksi on tärkeää antaa sellainen vaikutelma, että viettää lomansa ainoastaan kaikkein kalleimmissa ja muodikkaimmissa paikoissa. Kalliiden ja muodikkaiden paikkojen suurin hankaluus on siinä, että ne sijaitsevat yleensä ulkomailla, mikä tietää sitä, että pitää olla tekemisissä ulkomaalaisten kanssa. Varsinkin Manner-Euroopassa moraalinen rappio on totinen tosi, joten täytyy visusti varoa näyttäytymästä mannermaisten ihmisten joukossa.

ja vielä erityisenä vinkkinä tekniikan opiskelijoille neuvoksi hienostorouvien palvelemiseen esim. kodeissa suoritettavien remonttien tiimoilta:

On tavattoman tärkeää, että nuo ammattimiehet ymmärtävät sosiaalisen hierarkian ja oman paikkansa siinä. Sellaiset ihmiset kuin Richard ja minä olemme päässeet hyvin varustettuihin residensseihin puiden reunustamille bulevardeille, jotta meitä palveltaisiin, ja ammattimiehet ovat päässeet työasuihinsa meitä palvelemaan. On meidän velvollisuutemme varmistaa, että he palvelevat niin hyvin kuin suinkin voivat.

Ps. älkää lääppikö seiniä

*kuva Adlibriksestä*

Hypätäkö junaan vai eikö hypätä?

2011-09-20T14:11:00.003+03:00

Kuluneella viikolla olemme olleet kuuntelemassa Hyppää junaan! –nimisen luentosarjan e-aineistoja käsittelevää osuutta. Luentosarjan tavoitteena on perehdyttää opetus-, nuoriso- ja kirjastotoimen henkilöstöä käyttämään erilaisia verkkotyökaluja ja sosiaalisen median muotoja työssään. E-aineisto-osuutta käsittelevä luento tutustutti mm. aineistojen historiaan, nykytilaan ja tulevaisuuteen sekä siihen miten aineistoja parhaillaan hyödynnetään Euroopassa ja USA:ssa – ja erityisesti siihen miten e-aineistot vaikuttavat kirjastojen toimintatapoihin, palveluihin ja kokoelmiin. Keskustelua herätti myös se miten miten saada asiakkat ja e-aineistot kohtaamaan toisensa.

Luennon anti vaati päivän mittaisen sulattelutauon. Taantumukselliseksi en itseäni aiheen suhteen sano, mutta en nyt aivan sataprosenttisesti syttynytkään aiheeseen. Ei siksi, että pelkäisin e-aineistojen vievän leivän suustani – näinhän joku tulevaisuudentutkija on väläytellyt ja täten ennustanut kirjastoalan joukkokuolemaa. Noh, tietääkseni e-aineistot(kaan) eivät tule kirjastoon itsestään, eivät mene lainaan itsestään eivätkä pysy järjestyksessä itsekseen eli se siitä.

Mutta luennon aikana tuli kuitenkin välillä sellainen olo, että ollaanko tässä nyt keksimässä pyörää uudelleen, luodaan tarpeita joita ei ole ja joita kukaan ei tarvitse? Onko tavallisella oppilaitoskirjastoasiakkaalla intoa, mielenkiintoa ja ennenkaikkea tarvetta lukea netistä esimerkiksi sadan vuoden takaisia ranskalaisia sanomalehtiä? Mieluummin opastaisin sitä Pekka Perusamitsulaista etsimään hyllystä ja verkkokirjastosta materiaalia omaan opiskelualaansa liittyen kuin ohjaisin sinänsä hienolle Gallica Bibliotheque Numerique-sivustolle tutkimaan ranskalaisen kirjaston aarteita – huolimatta siitä, että ne aarteet ovat e-aineistoa.

Se, mitä tässä varmaan eniten ajan takaa on ajatus siitä, että kirjastoja on useita erityyppisiä ja jokaisella on omat tarpeensa sekä ennen kaikkea omat rahansa. Esimerkiksi pienen budjetin kirjastossa voisi olla järkevämpää ostaa aineistorahalla kirjoja kuin e-aineistoja, jotka eivät tavalliselle asiakkaalle vielä ole kovin tuttuja ja jotka mahdollisesti vaativat lukulaitteita. Oman kirjastomme tuorein e-aineistosatsaus ovat olleet tikkukirjat ja pdf-muodossa olevat kielten oppikirjat. Sillä niitä täällä tarvitaan.

Ehkä siis nyt tyydymme elämään pääasiassa tikkujen ja PeeDeeÄffien kanssa ja katsomme mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Otamme kaiken uuden vastaan avoimin mielin, mutta järki päässä eli emme aio hullaantua e-aineistoista vain siksi, että e-aineistoista pitää hullaantua.

Kirjastohenkilökunnan erilaiset asiakaspalvelupäivät

2011-09-15T15:34:00.001+03:00

Pohjautuu perusarkeen, joka pyörii esimerkiksi lainauksen ja palautuksen, tiedonhaun, mahdollisen tiedonhaunopetuksen, uusien kirjastokorttien teon, kirjastoaineiston hankinnan, -luetteloinnin ja –tarroituksen ihmeellisessä maailmassa. Työpäiviä vuodessa on Googlen mukaan alasta riippuen n. 250 päivää.

Even Am I-päivä: Yodamainen päivä. Tavallaan asiakaspalvelija kokee syvää rauhaa omasta työstään ja osaamisestaan, mutta työn tuloksen näkemiseksi asiakaspalvelija silti joutuu tekemään ahkerasti töitä. Jos niitit vääntyvät väärin tai asiakkaina käy vain Blow Me-päivää viettäviä asiakkaita ei se silti tunnu maailmanlopulta. Kaikelle on paikkansa ja aikansa:” For my ally is the Force, and a powerful ally it is. Life creates it, makes it grow. Its energy surrounds us and binds us. Luminous beings are we, not this crude matter. You must feel the Force around you; here, between you, me, the tree, the rock, everywhere, yes.” Esiintymisaika vuodessa: 160 päivää

Go Me-päivä: Maailman parhaiden yöunien jälkeen aurinkoisessa säässä töihin kipittävä asiakaspalvelija puhkuu intoa. Tästä tulee hyvä päivä eikä mikään voi pilata sitä tunnetta. Ei ole väliä, vaikka kirjastojärjestelmä kaatuisi tai ruokalasta loppuisi kesken päivän ruoka, today is the day. Onnistuneiden tilanteiden lisäksi asiakaspalvelija kokee kielitaidon kultahetkiä oli sitten kyse englannista, ruotsista tai kielistä mistä asiakaspalvelija ei ole koskaan aikaisemmin puhunut. Kaikki sujuu siis täydellisesti ja kaikille apua kysyville löytyy juuri oikeat tiedot. Ja jos hyvin käy, Go Me-päivä leviää kulovalkean tavoin koko työyhteisössä! Esiintymisaika vuodessa: 50 päivää

Me Speak No Good-päivä: Asiakaspalvelija herää ikään kuin koomasta – lähes kuin olisi syntynyt uudestaan. Siltä se ainakin tuntuu, kun jokaikinen sana, lause ja kieli on kovin hukassa. Näinä päivinä erityisesti ruotsinkieliset asiakkaat kokevat syvää myötähäpeää asiakaspalvelijan puolesta ja saattavat keskenään mietiskellä, että miten niin eilen saman henkilön kanssa asiointi sujui niin paljon paremmin. Sitä asiakaspalvelijakin kysyy itseltään; miksi sellaisten kielitaidon tähtihetkien jälkeen jolloin kaikki asiakkaat opiskelijoista henkilökuntaan, kaupunginjohtajaan, presidenttiin ja koko maailman ihmisiin asti yhdessä tekevät aaltoja osaamisellesi ja viheltävät, hurraavat ja taputtelevat käsiä siitä käsittämättömän taidokkaasta kielitaidon esityksestä minkä olet juuri heille tarjonnut, palataan siihen tilanteeseen, että hyvä, että osaat sanoa omalla äidinkielelläsi vastausta siihen mitä sinulle kuuluu. Sitä ihmettelemme n. 25 päivän verran vuodessa.

Blow Me-päivä: Otsikon mukaisesti Go Me-päivän vastakohta. Töissä liu’utaan liukuma-ajan väärällä puolella ja mikä tahansa tehtävä tuntuu vastemieliseltä ja tahmealta. Printtipaperi on lopussa, kopiokoneesta on loppunut muste ja kaikki nitojan niitit vääntyvät väärin. Asiakkaina on vain täditteleviä ihmisiä ja muutenkin he kollektiivisesti kääntyvät asiakaspalvelijaa vastaan. Kaikki mikä voi mennä pieleen – menee. Kirjastojärjestelmäkin kaatuu juuri sinä hetkenä, kun jonossa on kolmekymmentä kärsimätöntä uutta kirjastokortin hankkijaa ja lainaajaa, jotka vain tämän yhden ainoan kerran ovat tulleet parkkipaikan toiselta puolelta kirjastoon tutustumaan. Esiintymisaika vuodessa: 15 päivää

Yoda tuoliltaan nousee nyt ja kiinni kirjaston laittaa.

Pääni hiljaa ruohikolta nostan...

2011-08-25T09:50:00.000+03:00

ja palaan tähän koulumaailmaan aiheenani oppikirjat.

Oletteko huomanneet, että kaikkeen opiskeltavaan asiaan ei löydy ajantasaista oppikirjaa? Tai sitten kuin sellainen on, on jo aika mennyt niin huimasti eteenpäin ettei siitä ole mitään suurempaa hyötyä? Mahdollisuus on myös se, että kaikkiin aloihin ei oppikirjoja ole olemassakaan tai löytyy ainoastaan suomenkielinen hyvä, kun etsittävänä olisi ruotsinkielinen.

Kustantajat pyytävät painostamaan Opetushallitusta, mutta palautteenanto ei aina tuota kuitenkaan tulosta. On samalla jokseenkin myös ilmiselvää se ettei pientä porukkaa varten kannata laatia omaa oppikirjasarjaa, vaikka toisaalta jos alalle koko ajan koulutetaan väkeä, tuntuu hassulta ettei oppikirjoja ole. Näin on esimerkiksi aika pitkälti ruotsinkielisen turvallisuusalan koulutuksessa.

Käytännössä tilanne tarkoittaa sitä, että opettajat tekevät tarjottavan materiaalin itse. Käyttävät kenties useita eri lähteitä, omia kokemuksiaan ja kääntävät tekstit itse. Ja kirjasto tarjoaa eioo:ta kyselijöille, kunnes ehkä joku oikeasti pääsee julkaisemaankin oman materiaalinsa. Se on itse asiassa nähtävissä ihan täällä meilläkin. Koulumme opettajista Raija Puska on ollut kirjoittamassa Ruokaa Jess!-oppikirjaa ja Nina Korpela esimerkiksi Väl mött på hotellet-kirjaa.

Aira Kuvaja on kirjoittanut Kotitalous-lehden numeroon 3/2011 artikkelin siitä kuinka idea jalostuu oppikirjaksi ja millaisella porukalla kirjaprojekti valmistuu.

Sekä Tammen että WsoyPron kirjan syntymisen vaiheet näyttävät samanlaisilta. Oppimateriaalin ideointi alkaa kohderyhmän ja markkinatilanteiden selvittämisellä ja jatkuu taustatyön jälkeen varsinaiseen käsikirjoitusvaiheeseen. Käsikirjoitusta laadittaessa alkaa muodostua myös kuvitukseen liittyvät tarpeet. Kuvat voivat olla joko piirros- tai valokuvia ja niillä voidaan kuvata esimerkiksi erilaisten työtapojen vaiheita. Kuvia harvemmin löytyy valmiina, joten toteutus tehdään useimmiten alusta alkaen kyseistä kirjaa varten. Käsikirjoituksen ja kuvituksen jälkeen kirja siirtyy taittoon, josta se siirtyy tarkistuskierrosten jälkeen lopulta painoon. Tässä vaiheessa onkin suunnattava katse kirjan varsinaiseen markkinointiin ja lopulta myyntiin.

Kirjaprojektin äärellä hääräilevät niin kirjoittajat, kuvittaja, graafikko ja kustannustoimittajakin. Kirjan syntyminen ja saattaminen myyntiin saakka vie paljon työtunteja, mutta artikkelin mukaan työ näyttää olevan kovinkin antoisaa ja haastateltavat tuntuvat suhtautuvan positiivisesti tuleviinkin kirjaprojekteihinsa.

Eli jos ei siis löydy oppikirjaa - mitä jos tekisit sen itse?!

Pää painuu ruohikolle... Jag lägger mej i gräset...

2011-06-07T10:17:00.001+03:00

Blogi siirtyy nyt kesätauolle ja palaa asiaan jälleen elokuussa!
Blog ska också ha sommarlov, vi ses igen i augusti!

"Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan."

"Men jag lägger mej i gräset och vilar mina ben
och slutar att fundera i solens gula sken,
nån annan kan fundera, nån klokare än jag
en sån här varm och vänlig och sömnig sommardag
när allt är blått och luktar gott
och man är fri till trolleri
till vad man vill - men låter bli
och ligger still."

(Tove Jansson)

Tämä päivä lukuina

2011-06-01T13:50:00.002+03:00

Worldometersin mukaan tähän mennessä tänään

... on syntynyt 203 501 lasta
... on myyty 2 942 356 kännykkää
... on kirjoitettu 2 281 546 blogipostausta (hei tästä yksi lisää!)
... on twittattu yli 93 miljoonaa kertaa
.... on 2 019 937298 verran haettu Googlesta tietoa (minä ainakin viis kertaa noista!)
... on 9 työpäivää jäljellä allekirjoittaneen kesälomaan
... on 9 minuuttia kirjaston sulkemisaikaan
ja on enää alle kaksi tuntia työpäivän päätökseen

Hyvää helatorstain vapaapäivää kaikille!

Förbjudna böcker

2011-05-19T16:19:00.002+03:00

Turkiet ska begränsa människornas rätt att använda olika internetsidor. Det betyder att från slutet av augusti man kan inte surfa på sidorna som har till exempel några av det här ordet: gay, hot, free, djur, tonåring. För alltid har det varit någonting eller någon som har velat begränsa människornas rätt att göra självständiga beslut. Även i Finland. Några bibliotek i Finland har haft ”giftskåp” där bara vuxen har haft rättighet att låna. Böckerna som har suttit där har varit till exempel Giovanni Boccaccios Decamerone och D.H Lawrences Lady Chatterly.

Förhoppningsvis vi ska inte inträffa mera sådana begränsningar. Men om, det här 10 böcker skulle vara förbjuden från våra biblioteket:

- Upp och ner: så här tränger du dig och 10 av dina kompisar i hissen
- Pojken som utexaminerades trots att han skolkade hela studietiden
- 50 sätt att göra läraren galen
- Food Fight och andra roliga lekar för studerande
- Uppslagsverket om hela personalen
- Så här beter du att vara döv + 100 andra sjukdomstyper som du kan använda när du vill inte att gå till skolan
- Avanserad skrikande, gråtande och klagande
- Undersökning: Kepsen skyddar dig mot hjärnslagen
- Skolkning för dummies
- Samlade förklaringar för dig som återlämnar dina uppgifter försenad

Källor: Kai Ekholm: Kielletyt kirjat
Lotta Nuotio: R.I.P Turkin Internet

Granlund ilmaveivaa ja Mertaranta huutaa

2011-05-17T15:04:00.002+03:00

Suomi on jääkiekon maailmanmestari! Mikael Granlund. Ilmaveivi. Antero Mertaranta. Poika on tullut kotiin. Torilla tavataan! Nyt on kruunun kurssi kovassa laskussa. Mikael Granlund. Kapteeni Koivu. Nyt pelataan Ruotsin puolustus kebab-kioskille. Janne Immonen. Antero Mertaranta. Suomi on jääkiekon maailmanmestari! 16 vuoden sitkeä odotus palkittiin. Ilmaveivi. Me ollaan sankareita kaikki. Den glider in, den glider in! Peter Pihlström. Tapio Suomisen korvakoru. Kapteeni Koivu.

... Tarvitseeko sanoa enempää ... ?

Kirjastomme onnittelee näin blogin välityksellä Suomen Leijonia MM-kullasta! (Eikä ihmettele, että missä hemmetin välissä se hopeaottelu sitten pelattiin, kun lauantaina kerran oli pronssimatsi ja sunnuntaina kultaottelu - näin Feissarimokissa, katso itse jos et usko!)

Moments in the library

2011-05-11T09:43:00.002+03:00

It’s almost half way through May and eventhough my own summerholidays are still pretty far away, I find it hard to “take this blog seriously” and post serious topics here every time it’s my turn.. So I won’t. HA!

These are different sort of situations that you can encounter in a library. These situations are picked from a website called Not Always Right, so (unfortunately – or luckily?) they haven’t happened in our own library…

Do As I Shout, Not As I Do
LIBRARY
OTTAWA, ONTARIO, CANADA

Supervisor: “Well, it says here that you have five books that are overdue. Would you like to renew them?”
Patron: “What do you mean, overdue?”

(The supervisor shows the patron the overdue titles on the monitor.)

Patron: “We returned those books! I can’t believe this kind of stuff happens! What kind of library is this anyway?”
Patron’s young child: “But Papa, I saw one of the books at home, remember? In the–”
Patron: “Shut UP!”

(Ironically, one of the books he claimed to have returned was, “Teaching Your Child Good Manners.”)

Customer Service, God Speaking
LIBRARY
EL PASO, TX, USA

(I’m working at the library; it’s cloudy and raining outside.)

Patron: “Can you do something about all that noise?”
Me: “Is the AC too loud? Maintenance isn’t here today, but I can give you some ear plugs.”
Patron: “NOT THAT! ¬†The construction! ¬†Tell them I’m trying to work!”
Me: “I’m sorry, sir, but there’s no construction.”
Patron: “That rumbling!”
Me: “You mean the thunder?”
Patron: “Whatever. Tell them to stop.”
Me: “I’m sorry, but I really have no control over nature.”
Patron: “Ugh, you people! You can’t do ANYTHING!”

(Sadly, this man is a doctor.)

Thick Accents, Thicker Heads
LIBRARY
NEW ZEALAND

(A teenage girl enters the library.)

Me: “Hi, do you need help?”
Customer: “Oh, yeah, I’m looking for a book.”
Me: “Okay, are you a member of this library or any other Wellington library?”
Customer: “Oh, no, I’m here with my Mother for the US summer cause I live with Dad in Florida.”
Me: “Okay, we can sign you up to the library for free and issue you a card, the card will cost two dollars.”
Customer: “Okay.”
Me: “So, what book were you looking for?”
Customer: “Twilight. Have you heard of it? Most people in America have read it, but I’m not sure if it’s here.”
Me: “Oh, yeah, it was quite big for a while. My sister loved it.”
Customer: “Yeah, it’s my second favorite book ever, after Eclipse.”
Me: “Oh, did you leave your copy in America?”
Customer: “No, I just wanted a copy from here because everyone here has really funny accents and I wanted to know how that would change the story.”

Dialog Boxes Are Forever
LIBRARY
OTTAWA, ON, CANADA

(I’m at the library checking my email, when another patron seated next to me taps me on the shoulder.)

Patron: “Excuse me, I’m trying to get into email, but something pops up, I click “No”, and all I get is a blank page.”
Me: “Have you tried clicking ‘Yes’?”
Patron: “Why would I do that?”
Me: “Well, if it’s asking if you want to continue, and you should click ‘Yes’.”
Patron: *tries again* “It just brings up the blank page again!”
Me: “Did you click ‘Yes’ to continue?”
Patron: “No, I clicked ‘No’.”
Me: “Why did you click ‘No’? I told you to click ‘Yes’.”
Patron: *tries again* “Okay, do I click ‘No’?”
Me: “You click on ‘Yes’!”

(Not surprisingly, she clicks on ‘No’. She does this several times as other library patrons who overhear us begin to laugh.)

Patron: “Okay, so I get this message–”

(This time, I seize her mouse before she can do anything and click ‘Yes’. Hotmail pops up.)

Patron: “Oh, it works now! That’s funny. Thank you!”

If you want to read more library related bits, click here

Here's Johnny!

2011-05-10T12:49:00.000+03:00

Johannan piti tänään jatkaa kirjastoTYÖN katsauksella (vol. 3), mutta viime yönä päähän tunkeutunut kirjastouni muutti suunnitelmat. Kaivakaa nyt siis, arvon lukijat, kaikki mahdolliset unientulkintaoppaanne esille ja kertokaa mitä tällaisesta voi päätellä:

On tavallinen iltapäivän hetki kirjastossa. Asiakkaita tosin ei näy missään, ei edes lehtienlukusohvalla eikä avoimessa oppimisympäristössä. Olen työhuoneessa ja havahdun siihen, kun kirjaston hälytinportti naksuu eli asiakas on astunut sisään. Hetkeen en kuitenkaan näe ketään ennenkuin tajuan, että asiakas on pienikokoinen poika, ylettyy minua hädin tuskin polveen asti. Pojalla on vanhanaikaiselta vaikuttava asukokonaisuus: kauluspaita, slipoveri, kravatti ja polvihousut. Ja hän on Hohto-/Shining-elokuvan Danny.

Danny tulee tiskille ja huomaan heti hänen olevan pieni herrasmies. En enää muista mitä hän unessani kysyi, mutta sen muistan, että menin hänen kanssaan selaamaan hoitotyön kirjoja. Danny taisi olla erityisen kiinnostunut Hoitamalla hyvää oloa-teoksesta ja hän käyttäytyi koko ajan äärimmäisen kohteliaasti.

Jossain vaiheessa säpsähdin hereille ja kuvittelin hetkeen aikaa olevani töissä. Mitä helvettiä, olenko nukahtanut työpaikalleni? Mikä aika, maa, paikka, valuutta? Missä Jack Nicholson? Tullaanko täällä pian kirves ryskyen ovesta sisään? Miksi minua teititellään, "antaisitteko hyvä kirjastonhoitajarouva minulle tuon Sairaanhoito ja huolenpito-teoksen, kiitos"?

Lopulta tajuan nähneeni vain unta, mutta nyt olen koko työpäivän ajan odottanut sitä milloin Danny, Jack ja Wendy Torrance marssivat sisälle kirjastoon. Ja jotenkin olen tänään myöskin suhtautunut kummallisesti luokkaan 59.21.

Mitä voimme päätellä tästä? Orastavaa tautia nimeltään Pian alkaa kesäloma vai millainen diagnoosi?

Redrum. Redrum. Redrum.

Sujuvasti Suomea, osa 6

2011-05-05T11:00:00.000+03:00

Käsittelyssä tällä kertaa typografiaan liittyvä sanasto, poimittu kirjasta Itkonen: Typografian käsikirja. Suluissa olevat kommentit allekirjoittaneen..

akuutti: taaksepäin kallistuva vokaalien korkomerkki (pidempien piuhien päivänä asian ymmärtäminen vaati sormien epämääräistä heiluttelua näytön edessä, nojautumista tuolissa edes ja taakse ja hyllyjen välissä hiiviskelevien asiakkaiden pelokkaita ja kummastuneita katseita ja vetäytynyttä askelta ulos kirjastosta)
elävä pää: vaihtuva tunniste kirjan sivun ylämarginaalissa (sukua MC Puhuvalle Päälle?!)
hanhenjalat: eräs lainausmerkkien muoto (kvak, kvak)
leski: uuden palstan tai sivun ylimmäksi jäänyt vajaa rivi
orpo: alimmaksi riviksi jäänyt uuden kappaleen aloitusrivi tai tavun mittainen kappaleen viimeinen rivi.
PMS-värit: sekoittamalla tehtävät painovärisävyt (orly?)
äpärä: leski- ja orporivien vanhahtava yhteisnimitys

Jos kyseinen aihe kiinnostaa enemmän, on meillä kyseisen kirjan lisäksi esimerkiksi kirjapainoalaan keskittyvä lehti: Gutenberg. Kannesta päätellen ei ihan voisi uskoa, että tässä koetaan kirjapainoteollisuuden tähtihetkiä, mutta onneksi sisältö on kannen ilmettä vakuuttavampaa ja artikkelit ihan mielenkiintoisia jopa sellaiselle, joka ei ole graafisella alalla töissä. Lehteä voi meiltä lainauksen sijaan/lisäksi lukea myös netissä.

Katsaus kirjastoTYÖHÖN vol. 2

2011-05-04T08:43:00.000+03:00

Kirjastotyö koostuu teknisistä tehtävistä eli kotoisammin sanottuna arkipäivän perusrutiineista sekä palvelutehtävistä. Teknisiä tehtäviä ovat esimerkiksi aineiston valinta ja hankinta, luettelointi eli aineiston siirtäminen tietokantaan, kirjojen ja muun materiaalin valmisteleminen lainakuntoon, materiaalinkorjaus sekä kokoelmanhoito. Hyllytilaahan ei kirjastossa riitä loputtomiin eli kun uutta ostetaan, niin jostain on myös luovuttava tasapainon säilyttämiseksi. Jokapäiväinen palautusten hyllyttäminen on myös kokoelmanhoitoa.

Palvelutehtäviä puolestaan ovat lainaustoiminta, tiedonhaku ja kirjastonkäytön opetus. Palvelutehtäväksi voidaan mielestäni laskea myös lähestulkoon pyhä kombinaatio ”sohva + sanomalehdet” eli rauhaisa tila lehtien lukemiseen. Oman kirjastomme kombinaatio ei juurikaan tyhjänä pysy, vaan päivälehtien lukemisen ohella tilaa käytetään paljon mm. ryhmätöiden tekemiseen.

Oman kirjastomme arkipäivä rytmittyy oppilaitoksen tahdissa. Jokaiseen työpäivään kuuluu perusrutiinien ohella mm. myöhästymismuistutuksiin, varatun aineiston noutoilmoituksiin ja uuden aineiston hankintaan liittyvät paperityöt. Kirjastonkäytön opetuksen suurin rysäys osuu perinteisesti syyslukukauteen, jolloin uudet opiskelijat tulevat tutustumaan kirjaston palveluihin ja hankkivat itselleen kirjastokortit. Tarjoamme kirjastonkäytön opetusta räätälöidysti toki myös muillekin ryhmille kuin uusille opiskelijoille: esimerkiksi kuluneena keväänä olemme kokeilleet kielikylpytyyppistä opetusta.

Ensi viikolla jatkamme vol. 3-osan parissa, siihen asti adios!

Vappua ja katsaus kirjastoTYÖHÖN vol. 1

2011-04-28T10:42:00.003+03:00

”Vappu = vuosittain 1. toukokuuta vietettävä kansainvälinen työväen juhlapäivä. Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, suomalaisen työn päivä.”

Lähestyvän työn päivän kunniaksi Johanna aloittaa tänään kirjastoTYÖSTÄ kertovan jutustelusarjan.

Aloittakaamme perusasioiden ääreltä eli kumpi oli ensin, muna vai kana eli mikä on kirjasto? Mitä pitää sisällään sana "kirjasto"? No, ensinnäkin on Kansalliskirjasto, tuo kaikkien kirjastojen äiti. Kansalliskirjaston tehtävänä on pitää yllä kansallisbibliografiaa ja koota säilytettäväksi kaikki maassa julkaistu kirjallisuus, musiikki yms. Niillä on tätä varten vapaakappaleoikeus, eli kirjapainojen ja muiden valmistajien tulee luovuttaa maksutta kappaleita kutakin tuotettua teosta kansalliskirjastolle. Suomessa Kansalliskirjasto toimii Helsingin yliopiston erillislaitoksena.

Yliopistojen ja muiden korkeakoulujen kirjastot puolestaan ovat tieteellisiä kirjastoja, joiden kokoelmat pääasiallisesti ovat laajan yleisön vapaasti käytettävissä. Kirjastoja leimaa tieteellisten kausijulkaisujen merkittävä osuus kokoelmissa ja vilkas kirjastojen välinen aineiston vaihto eli kaukopalvelu. Merkittäviä suomalaisia tieteellisiä kirjastoja ovat muun muassa Eduskunnan kirjasto, Tilastokirjasto ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjasto. Kuopiossa sijaitseva Varastokirjasto säilyttää kaikista tieteellisistä kirjastoista lähetettyä vanhempaa ja vähän käytettyä aineistoa.

Tutuin kirjastotyyppi on kuitenkin yleinen kirjasto, jolla tarkoitetaan kaupungin- ja kunnankirjastoja.Yleisölle avoimia kirjastoja on ollut kautta historian, mutta nykymuodossaan ne syntyivät 1800-luvulla. Kirjastolain mukaan jokaisessa Suomen kunnassa täytyy olla tietyt normit täyttävä kirjasto. Nykyään yleiset kirjastot tarjoavat monipuolisia kirjastopalveluita. Yleisten kirjastojen ohella Suomessa toimii koko joukko laitoskirjastoja mm. sairaaloissa ja vankiloissa.

Kaupungin- ja kunnankirjastojen alueellisina keskuksina toimii maakuntakirjastojen verkko. Maakuntakirjastot järjestävät mm. koulutusta oman alueensa kirjastoammattilaisille ja keräävät alueellisia kokoelmia.

Peruskoulun ja/tai lukion yhteydessä voi toimia koulukirjasto. Joissain kouluissa kaupungin tai kunnan kirjastolla on toimipisteensä koulun yhteydessä, Vaasassa esimerkkinä Variskan kirjasto. Pelkistetyimmillään koulukirjastolla tarkoitetaan kirjavarastoa.

Entä sitten oma putiikkimme eli ammattiopiston ja aikuiskoulutuskeskuksen yhteinen kirjasto? Emme ole tieteellinen kirjasto, emme ole koulukirjasto – vaan jotain siltä väliltä. Ammattiopistokirjastot ovat (ainakin) Suomessa niin uusi asia, että niitä ei oikein ole olemassa edes kirjastoalan niinsanotulla virallisella kentällä. Tai ehkä kyse voi olla myös siitä, että asiasta ei vaan tiedetä. Tällaisten kirjastojen aika on kuitenkin NYT, joten watch out, täältä ollaan tulossa ja rytinällä (trossaaminen sallittu vapun kunniaksi)!

Ja siihen varsinaiseen kirjastoTYÖHÖN palaamme sitten seuraavalla kerralla. Siihen asti: hauskaa vappua kaikille!

ps. Trossaaminen = rehentelyä, rehvastelua ja kehumista

Grigori Osterin Mieletön matikka-kirjan jalanjäljillä...

2011-04-26T14:10:00.004+03:00

40 opettajaa meni samassa hississä ja juuttui kerrosten väliin. Puolet opettajista rupesi valmistautumaan pahimpaan. 18 opettajaa seisoi rauhallisesti ja uskoi pikaiseen pelastukseen. Loput opettajat osoittautuivat herkkähermoisiksi ja alkoivat painella kaikkia nappeja peräkkäin apua huutaen ja johtoryhmää moittien. Kuinka monta herkkähermoista opettajaa juuttui hissiin?

Koulun kirjastovirkailija Eeva osti koulun ruokalasta lasillisen mehua, jätti sen pöydälle ja meni hysteerisesti uittamaan käsiään käsidesissä. Sillä aikaa koulun ruokalassa oleskeli 9 näennäisesti läheisintä työkaveria, joista jokainen sylkäisi Eevan mehuun kolme kertaa. Kuinka monta kertaa yhteensä nämä työkaverit sylkivät Eevan mehuun?

Palaveriin kokoontui 40 ankaraa kirjastonhoitajaa. Kaikki moittivat vuorotellen erään blogin kirjoittajaa ja hänen kirjoituksiaan kirjaston asiakaspalvelija- ja hyllytystyypeistä. Jokainen kirjastonhoitaja haukkui häntä 12 minuuttia. Kuinka monta tuntia tämä onneton bloggaaja joutui kestämään haukkumisia?

Kirjastosta tuli kirjoja varastamaan 138 opiskelijaa ja 12 opettajaa. Kunkin oppilaan kiinni saamiseen informaatikko kuluttaa 3 minuuttia ja kunkin opettajan kiinni saamiseen 15 minuuttia. Kuinka paljon aikaa hän tarvitsee kaikkien karkulaisten kiinni ottamiseen, jos oletetaan, että informaatikon työkaveri ei naurultaan pysty ottamaan osaa informaatikon yritykseen saada kirjoja takaisin?

Jos hiipii salaa koulutusalajohtajan, rehtorin ja turvallisuusalan opettajan luokse ja yhtäkkiä kirkaisee ”hurraa”, niin koulutusalajohtaja hypähtää 18 sentin korkeudelle. Rehtori, joka on nähnyt ja kuullut ajallaan jo paljon, ponnahtaa vain 5 sentin korkeudelle ja turvallisuusalan opettaja tempoo sinut niska-perse-otteella katuun. Montako senttiä enemmän hypähtää yllättävän huudon kuullut koulutusalajohtaja?

Sitten vaan kääntämään Liiketalouden matematiikkaa, Helmitaulua ja Annosta ja asiakasta tämänlaiselle kielelle...

Risto Räppääjä saa isän - ja muita syksyn uutuuksia

2011-04-21T08:07:00.000+03:00

Muotimaailma ei ole ainokainen, joka elää hiukan aikaansa edellä. Vaikka ei olla vielä edes toukokuussa olemme saaneet tänne jo syksyn kirjauutuuslistat. Uutuuslistat listaavat nimensä mukaisesti sellaisia kirjoja, jotka ilmestyvät vasta syksyn puolella tai osa myöhemminkin. Lähes jokaisella kustantajalla on omansa ja listat ovat arvostettuja erityisesti yleisten kirjastojen puolella. Meille valitettavasti ei ole näistä kaunokirjallisuuden listoista ihan hirveästi hyötyä, mutta monelta löytyy toki myös oppimateriaalilistat, joita mekin sitten tiirailemme tarkemmin.

Mutta unohdetaan oppimateriaalit hetkeksi ja tutkitaan minkälaista kaunokirjallisuutta Tammella on syksylle meille luvassa..

Suomalaisella dekkaripuolella näyttää olevan taas kiirettä, kun kesäkuusta alkaen ilmestyy esimerkiksi Matti Remeksen Pako, Leena Lehtolaisen Oikeuden jalopeura ja Pasi Lönnin Viimeinen tili sitten syyskuun puolella. Geokätkeilijöiden kannattaa puolestaan syyskuussa kääntyä Johanna Hulkon Jostakin kotoisin kirjan puoleen ja Carrie Bradshawsta kiinnostuneiden kannattaa tietää, että syksyllä ilmestyy Candace Bushnellin Ensimmäinen kesä New Yorkissa, joka on jatkoa jo ilmestyneelle Carrien nuoruusvuosille.

Itse odotan tuon viimeisimmän lisäksi ruotsalaisen Åsa Lantzin Kiinalainen tyttö-kirjaa, joka aloittaa uuden dekkarisarjan Göteborgin kulttuuripiireistä ja sen alle piiloitetusta ihmiskaupasta.

Uutuuskirjoja voi muuten tutkailla etukäteen myös eri kustantajien omien sivujen kautta tai sitten vaihtoehtoisesti kannattaa mennä tekemään löytöjä sieltä oman kirjaston tarjoamasta uutuushyllystä...

Tutustumisretki toiseen kirjastoon

2011-04-14T10:37:00.001+03:00

Voiko meidän kirjastosta kirjastonhoitaja heittää asiakkaitaan pihalle sillä perusteella, että he ovat kuiskanneet, aivastaneet tai näyttäneet muuten vain arvelluttavilta?

Entä voiko meidän oppilaitoksessa arvioida opintosuorituksia seuraavan kuusiportaisen arviointiasteikon mukaisesti: Erinomainen, yltää odotuksiin, hyväksyttävä, kehno, hirveä, peikko?

Tai onko meillä jokin koulun oma laulu? Tai urheilulaji, joka vetää kaikki koulun oppilaat ja henkilökunnan jännittämään silloin katsomoihin?

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen haut ovat päättyneet, joten voisikohan mennä ajassa taaksepäin ja hakeutua näistä jästitunnelmista takaisin peruskouluun?!

Siellä jossain kaukana Skotlannissa on nimittäin englantilainen sisäoppilaitos. Opiskelijoita on noin tuhatkunta ja koulutus kestää seitsemän vuotta. Tunteja ei olla sidottu välttämättä tietyn päiväjärjestyksen mukaisesti vaan niitä voi myös olla esimerkiksi keskiyöllä.

Paikan kirjasto on hiukan suurempi kuin tämä mikä meillä on. Kirjoja on kymmeniä tuhansia ja ne on jaoteltu viiteen eri osaan: näkymättömyys, lohikäärmeet, käsikirjat, laki ja rajoitetut. Tuolle viimeiselle osalle on pääsy vain harvoilla valituilla ja opiskelijoilla oikeudet on vain silloin, kun opettaja on antanut luvan kirjallisesti.

Kirjasto on auki ilta kahdeksaan ja opiskelijoita auttamassa on Irma-niminen kirjastonhoitaja. Vaikka alussa kävikin ilmi se ettei Irma ole minkään hymytyttö-palkinnon voittaja tai muutenkaan asiakaspalvelussa se ystävällisin, järjestää hän taas halukkaille ryhmäkäyntejä heinäkuusta alkaen. Varmista oma aikataulusi seuraavan linkin takaa.

Onks pakko jos ei tahdo?

2011-04-12T12:08:00.000+03:00

Teen julkisen epäammattimaisen tunnustuksen: en ole lukenut ainoatakaan Sofi Oksasen kirjaa. Minua eivät Stalinin lehmät kiinnosta eikä myöskään Viron lähihistoria – huolimatta siitä, että kollegoitteni mielestä minun olisi pitänyt puhdistua jo aika päiviä sitten. Rakkaat kollegat, uskon kyllä teitä ja kaikkia teitä muitakin puhdistuneita, mutta minua ei kerta kaikkiaan vaan kiinnosta.

Onko sitten pakko tarttua sellaiseen kaunokirjallisuuteen, joka ei millään lailla kiinnosta?

Nykyään voin vastata tähän jo, että ei ole mikään pakko. Ei varsinkaan nyt, kun minulla ei ole ammattillista velvollisuutta seurata sitä mitä kaunokirjallisuuden kentällä tapahtuu (verrattuna kaupunginkirjastossa työskentelemiseen). Työpäiväni täyttyvät laskentatoimen perusteista, lääkelaskennan abc:sta, kuvankäsittelyoppaista, lähihoitajien ruotsinkielenoppaista ja ravintolatoiminnan asiakaspalvelun koukeroista. Ja näihin aiheisiin perehdyn kirjastoalan ammattilaisen rautaisella otteella.

Tässä on yksi syy siihen, miksi pidän työstäni. Työskentely ammattiopiston kirjastossa on vapauttanut minut nauttimaan kaunokirjallisuudesta ihan omin ehdoin.

Muistan

2011-04-07T12:50:00.001+03:00

...tarkistamatta rekisteristä sen missä Markkinoinnin maailma, Liiketalouden matematiikka, Hoitamalla hyvää oloa ja kymmenet muut erilaiset kirjat hyllyssä majailevat.

... mitä luokat 00.4, 61.3, 69.3407 ja monet muut vastaavanlaiset pitävät sisällään.

...ulkoa vähintäänkin pääkirjaston kaunokirjallisuus ja kielitieteen-, luonnontieteiden- ja lastenosaston puhelinnumerot.

...kaikki lehtitilauksiemme nimet ja ostopaikat (113 kpl)

...helposti monen asiakkaan nimen - silloinkin useasti, vaikka he olisivat lainanneet meiltä vain kerran.

... tarkistamatta sen kenellä yksittäisiä tiettyjä kirjoja on tällä hetkellä lainassa.

...salasanoja ja käyttäjätunnuksia ties vaikka mihin

... tulla töihin, käydä kahvilla, syömässä, kahvilla ja lähteä kotiin.

mutta en kolmen vuoden jälkeenkään muista viedä omaksi saatua kotiin..

Täällä kaapissahan siitä on suuri apu.

Avundsjuka läsaren

2011-03-31T10:51:00.003+03:00

Förra fredagen vi bekantade oss med den svenskspråkiga bokhandeln Gros. Gros säljer till exempel skön- och facklitteratur, läromedel, barn- och ungdomsböcker och sällskapsspel för gammal och ung. Vi var efter matlagningsböcker och det hittade vi nog.

Bilder från Adlibris

Jag måste erkänna att jag är så avundsjuka att det finns så lockande bokhandel i våra stad. Avundsjuk eftersom alla böcker är bara på svenska och för mig det är ganska långsamt att läsa på svenska och därför vill jag helst inte köpa svenskspråkiga böcker för mig själv. Men att ha en sådant bokhandel som ser ut så inbjudande och som har stolar, bord och soffor inne där man kan bara sätt sig ner och läsa – är ju ganska ovanligt i landet som har nästan bara Suomalainen-kedja som exempel av bokhandlar.

Bild från Gros

Och vad gör mig även mer avundsjukare?! Dom ska ha ett litet bokcafé senare i våren!

Hamlet muhii Ofelian kaa eikä 1kään pelastu

2011-03-29T10:29:00.005+03:00

Tänään vuorossa tekstiviestiromaanien sarjan (toistaiseksi) viimeinen osa. Tällä kertaa pureudumme maailmankirjallisuuden klassikkoteoksiin. Esimerkiksi William Shakespearen laaja tuotanto tiivistyy 160 merkkiin yllättävän näppärästi: "Romeo ja Julia oli vääristä perheistä ja sitten ne kuoli. Hamlet muhi Ofelian kaa, mutta jahkas että ollakko vai eikö olla ja sitte kaikki kuoli."

Kirjallisuudenhistorian traagisin rakkaustarina voidaan tiivistää myös seuraavasti:

ROMEO: Vait!!! Mikä loisto tuolla ikkunassa? Se itä on ja Julia aurinko!!!
JULIA: Voi mua!!!
Niin synkkää tarinaa ei kuultu konsa kuin Julian ja hänen Romeonsa.

Mitähän Homeros puolestaan tuumaisi tiiliskivensä tällaisesta versiosta: "Odysseys oli merillä 20v ja sen rouva Penelope ei jaksanu venata vaan hankki miehiä mutta kun O palasi se tappo ne kaikki ja parisuhde rupes toimii."

Ja lopuksi vielä murharouva sekä John Irving.

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut (alunperin Kymmenen pientä neekeripoikaa)

Ekaksi murhattiin eka ja sitten kaikki loputkin paitsi 1 joka oli murhaaja ja tekokuollu mutta taisi kuolla sitten oikeestikkin eikä 1kään pelastunu.

John Irving (mikä teos tahansa):
Menin vastaanotolle hänen gynekologinsa suosituksesta. Asutteko te kaksi yhdessä? Trumper hymyili katsellen valppaana kaikkea ympärillään liikkuvaa hyvää lihaa.

Kirjaston erilaiset asiakaspalvelutyypit

2011-03-24T09:32:00.001+02:00

Pohjautuu tilanteeseen, jossa asiakas etsii kirjallisuutta diabeteksestä. Tietokannasta näkee, että kirjoja on niin omassa toimipisteessä että muissakin paikalla. Uusimmat kirjat ovat kuitenkin lainassa.

Telepathic-koulukunta: Kun pääoven porttien tuttu narina ilmoittaa, että asiakas on nyt tullut sisään liihottaa Telepathic jo oikeaa hyllykohtaa kohden, vaikka asiakas ei ole vielä päässyt edes tiskin luokse esittämään asiaansa. Jos asiakas tavoittelee jotain sellaista kirjaa mitä koulukunnan edustaja ei ole lennätellyt tiskin ääreen, tyrmää asiakaspalvelija asiakkaan toiveen samantien. Kyllä Telepathic tietää mitä asiakas oikeasti tahtoo - silloinkin, kun asiakas sitä ei vielä itse tiedä. Esiintymisprosentti: 8%

Badass-koulukunta: Koulukunnan edustajat eivät viihdy asiakaspalvelussa, mutta ovat siihen jostain syystä tahtomattaan joutuneet. Tämä tietyntason ”et tuu tähän kysymään multa mitään”-asenne ja tuima tuijotus ohjaa pois suurimman osan avuntarvitsijoista, mutta aina löytyy joku uskalikko, joka lähtee kepillä kokeilemaan asiakaspalvelutiskin edessä olevaa jäätä. Koulukunnan jäsenet eivät ole samanlaisia kuin kirjaston erilaisten hyllytystyyppien Invisible Me:t. Asiakaspalvelija ei siis katoa hyllyjen taakse,ei pöydän alle tai muuallekaan piiloon, mutta viestittää vahvasti olevansa haluton tekemään tätä osaa leipänsä eteen. Jos Badass ei saa vieritettyä asiakasta jonkun toisen niskoille, hän hakee suurieleisen vaivalloisesti ja sattumanvaraisesti ensimmäisen käteen osuvan kirjan hyllystä ja käskee asiakkaan lainata sen jostakin muualta. Asiakas poistuu reumaa käsittelevän kirjansa kanssa kirjastosta ja vannoo ettei koskaan enää. Esiintymisprosentti: 4%

Neurotic Perfectionist-koulukunta: Koulukunnan jäsenistö haluaa palvella asiakasta mahdollisen hyvin - asiakkaan näkökulmasta todennäköisesti jopa liiallisen hyvin. Kirjoja etsitään hyllystä, tietokannasta, toisten kaupunkien tietokannoista, lehtiviitetietokannoista, Googlen kautta, linnunradan varrelta ja ah niin ihanasta Terveysportista. Varauksia nakellaan sinne ja tänne ja hankintatoiveiden ja kaukolainojen täyttökaavakkeet vilisevät silmissä. Neuroottisen perfektionistin on vaikea lopettaa, koska hän ajattelee asiakkaan olevan samanlainen pilkunviilaaja, joka haluaa varmistaa saman tiedon monesta eri lähteestä todetakseen tiedon olevan oikea. Jos koulukunnan edustaja saa asiakkaalta luvan tilata toisesta toimipisteestä yhden tai kaksi ennaltamäärittelemätöntä kirjaa, saa asiakas todennäköisesti raahata näitä muutamia kirjoja myöhemmin kotiin nokka- tai kottikärryjen varassa. Esiintymisprosentti: 10%

Keep it Simple-koulukunta: Nimensä mukaisesti asiakaspalvelija ymmärtää asiakkaan tiedontarpeen ja pyrkii täyttämään sen hyvin, mutta myös hyvin yksinkertaisesti. Tarkentavin kysymyksin otetaan selvää se mitä asiakas todellisuudessa on tullut hakemaan; yleisestikö diabeteksestä vai vaikkapa ruoka-ohjeita diabeetikolle. Asiakkaalle tarjotaan mahdollisuutta varata lainassa olevia kirjoja, mutta varausmahdollisuutta tai toisista toimipisteistä tulevaa tilausmahdollisuutta ei tuputeta. Hyllystä haetaan juuri ne kirjat mistä asiakkaalle on parhaiten hyötyä ja asiakas poistuu kirjastosta tyytyväisenä. Esiintymisprosentti 65%

Is it? Or.. Was it?-koulukunta: Koulukunnan edustajisto koostuu yleensä tilapäisesti tähän tilaan jostakin syystä joutuneista asiakaspalvelijoista. Täten vaihtuvuus koulukunnan sisällä on suuri. Yhtäläistä edustajille on kuitenkin se, että ei niin kovin tarkkaan tiedetä, osata tai muisteta sitä kuinka se tietokanta ensinnäkin toimi tai missä ja miten ne kirjat sinne hyllyihin onkaan aseteteltu. Muiden koulukuntien edustajia saattaa joskus tavata ajanottolaitteiden kanssa laskemassa kierroksia sille, kun kyseisen koulukunnan edustaja hiihtää hyllyjen ympäri uudelleen ja uudelleen etsien oikeaa kohtaa - se uupunut perässähiihtäjä on yleensä asiakas. Tähän koulukuntaan saattaa kuka tahansa satunnaisesti vajota, mutta yleisimmin edustajisto koostuu juuri pitkiltä sairaus- tai äitiyslomilta palanneesta väestä sekä harjoittelijoista tai muista vasta-alkajista. Vuodenaikoihin sidottuna varsinkin kesäloman kynnyksellä osaanottajamäärät nousevat kohisten. Esiintymisprosentti: 13%

Neuroottinen Perfektionisti kuittaa..

Silja tuperkkelin kourissa

2011-03-22T10:30:00.002+02:00

Viime viikolla aloitettu tekstiviestiromaanien sarja jatkuu. Tänään vielä tarjolla kotimaista kaunokirjallisuutta, ensi viikolla siirrymmekin sitten maailmankirjallisuuden pariin...

F. E. Sillanpää: Nuorena nukkunut

Silja oli vähän nyhverö ja orpo ja se joutu duuniin ja rakastu mutta sitte tuli tuperkkeli ja tappo sen kesällä.

Kalle Päätalo: Iijoki-sarja

Hevostie kierteli asumattoman selkosseudun loputtomia korpia ja Kaukosta oli mukava tulla kotiin savotasta vaikka äijä aina nokerteli että leipä ei riitä.

Ylistyspuhe Terveysportille

2011-03-17T13:33:00.001+02:00

” Epilepsia, nivelreuma, verenpainetauti, keuhkoahtaumatauti, astma, HIV, Parkinsonin tauti. Niistä on tämä päivä tehty. Ja tyhjentyneistä 59-alkuisista hyllyistä. Kiitos Terveysportille siitä, että olet olemassa.”

Johannan Facebook-päivityksen pohjalta kiitän itsekin rakkaan ystävämme Terveysportin olemassaoloa.

Terveysportti on siis terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu verkkopalvelu, joka usean eri tietokannan kautta tuottaa ajantasaista tietoa erilaisista lääketieteeseen liittyvistä asioista. Artikkelit on luettavissa suoraan verkosta ja palvelu toimii lähes rajoituksetta täältä koulun verkosta käsin eikä vastaan ole vielä tullut sairautta, josta ei olisi tietoa Terveysportin avulla löytänyt.

Terveysportti on siis erityisen tervetullut apu varsinkin ”mitätuotarkoittaamihinseedesliittyy”-paniikkeihin mitä me täällä tiskin takana ehkä joskus saamme, kun tietoa pikaisesti kaipaavat lähihoitajaopiskelijat rynnistävät laumoittain tänne meille.

Sinuhe vetää sisuksia ulos muumion nenän kautta

2011-03-15T10:06:00.001+02:00

Ammattioppilaitoskirjaston ensisijainen tavoite on tarjota opiskelua tukevaa materiaalia niin oppilaitoksen opiskelijoille kuin henkilökunnalle. Kaunokirjallisuutta ei kuitenkaan sovi unohtaa - varsinkin kun nykyaikana siitä voi nauttia tiivistetyssä tekstiviestimuodossa. Tänään esittelyssä suomalaisen kirjallisuuden historian kolme tiiliskiveä ahdettuna 160 merkkiin. Sarja jatkuu ensi viikolla... ps. Ei suositella otettavan vakavasti!

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

JussiTommiApeSimppaTimppaLare ja Eero oli koulukiusattuja. Ne yritti opetella lukeen. Eero oppi mut sekin pinnasi koulusta. Härät ajo ne kivelle ja talo palo.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

Jätkät lähti sotaan. Koskela oli ollu ennenki. Rokka kenkkuili Lammiolle. Ryyppäsivät. Useimmat ammuttiin. Lopputulokset: 1. Neukku 2. Suomi. Aikavelikultia.

Tai sitten myös näin:

Ei täällä auta itku, saatanallinen ralli päälle vaan. Sanokaa mitä sanotte tankki se on.Mää ole ahvena. Mut ai perkele mite ampuut tykkilöil. Aika velikultia.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Sinuhe joutu vetään sisuksia ulos muumion nenän kautta. Yksi vamppi sano mennään sänkyyn mutta S että NeverNeverNever. Jenkit teki siitä huonon leffan.

Sujuvasti Suomea, osa 5

2011-03-10T10:30:00.001+02:00

Jatkan Leenan jalanjäljillä hänen aloittamassaan suomenkielen sanakirjojen osin hyväksyvässä - osin arvostelevassa linjauksessa täällä blogissamme. Käsittelyssä tällä kertaa on Mats Söderlundin ja Niklas Wahrmanin koostama Urbaani sanakirja, jonka voi verkostakin bongata täältä. Meillä täällä kirjastossa on kuitenkin ihan painettunakin versiona kyseinen opus, joten kaikki teinislangista tietämättömät, kerääntykääpäs äärelle!

1337: nörttikieltä, lausutaan ”liit”; tulee englanninkielisestä sanasta elite, joka tarkoittaa eliittiä; nettipelaajien pelaajat korostavat sillä usein paremmuuttaan ”Oon niin 1337!”

barbababa: Madventuresista tuttu; barbababat ovat kaiken maailman vittumaisia öttimönkijäisiä, jotka useimmiten viihtyvät ihmisten loiseläiminä; barbababa on surkean piirretyn nimi, jonka päähenkilö on omituinen plasmapallero

Chuck Norris: Chuck Norris on maailman miehekkäin, kovin, osaavin, taitavin ja paras mies ”Chuck Norris ei soita kitaraa vaan kitara soittaa, kun Chuck Norris käskee”

elukka: tosimiehen tapa viitata lemmikkieläimeen; korostaa pienenkin kissanpojan, hamsterin tai villakoiran valtavaa, alkukantaista värinää ja säälimätöntä kovuutta tai ainakin huomattavasti enemmän kuin se puolihintahtava nimi, joka sille jostain syystä tuli valittua

hiiriperuna: henkilö, joka viettää paljon aikaansa tietokoneen edessä, käsi hiirellä, vrt. sohvaperuna

ikeapuu: pohjoismainen kansallisuuspuulaji, josta rakennetaan huonekaluja ”kestääköhän tää ikeapuu mitää?”

lottokone: tien varressa tolpassa oleva automaattinen nopeusvalvontakamera, joka jakaa pikavoittoja autoilijoille

mummorulla: lempinimi kaupassa, kaukkakeskuksessa tai kioskissa sijaitseville pelikoneille, esimerkiksi RAY:n pyörivä Mansikkapeli; tulee siitä kun jotkut pahasti koukkuun jääneet mummot voivat pelata niitä tuntikausia voittamatta mitään

mykkä hiihtäjä: pinkeä mutta ujo, silti vihainen kaasu, joka usein ikävästi saapuu kun sitä vähiten toivoo

paavikännit: semmoinen humalatila, että tarvitset kolme avustajaa, kaksi taluttaa ja yksi tulkkaa

vetää jackbauerit: olla 24 tuntia putkeen hereillä, jos näiden tuntien aikana onnistut vielä pelastamaan maailman tai pidättämään lähikauppaasi iskeneen terroristin, se on vain plussaa, muttei mitenkään pakollista

xD: naurua ilmaiseva hymiö; teinipissiksien suosima, jopa puhekielessä ”no just” Äksdee!”

Televisiokokkeja tuhomassa

2011-03-08T10:59:00.001+02:00

Alkuviikolla on urakoitu mm. vanhojen, kokoelmista poistettujen keittokirjojen parissa. Varsinkin televisiokokkien teokset tuntuvat olevan aikansa lapsia. Paperinkeräykseen lensi niin 1970-luvun Jaakko Kolmosia (huom. muutama varustettuna jopa patakakkosmiehen omakätisellä nimirjoituksella!) kuin ehtaa ysäriä edustavia Jyrki Sukulan teoksia.

Teemmekö joskus parinkymmenen vuoden kuluttua samoin Gordon Ramsayn opuksille? Yökkäilemmekö Sikke Sumarin resepteille samoin kuin nyt teemme Jaakko Kolmosen ohjeille siitä, miten vasikanaivoista tulee maukas paisti?

Tuhoamistyötä tehdessä tuli mietittyä keittokirjojen elinkaarta. Kirjat jakaantuvat selvästi kahteen leiriin. On mm. Kotiruoka, klassikkojen klassikko, joka elää vuosikymmenestä toiseen, koska sen sisältöä jatkuvasti muokataan ruokatrendien mukaan. Eikä sitä markkinoida kenenkään kasvoilla.

Sitten ovat nämä televisiokokkien kirjat, jotka pahimmillaan ovat vain kauniita kuvakirjoja vailla todellista sisältöä. Tällaiset opukset tapaavat päätyä alelaariin jo puolen vuoden kuluessa ilmestymisestään ja valitettavan usein unohtuvat myös kirjastossa hyllyyn - varsinkin sen jälkeen, kun tähtikokin tv-sarja on päättynyt. Kirjaston keittokirjahankinnoille tämä antaa miettimistä...

Töihinpaluun tunnelmia

2011-03-02T12:01:00.001+02:00

Johanna palasi äitiyslomalta sorvin ääreen juuri sopivasti keskelle hiihtolomaviikkoa. Myönnetään, että paluun ajankohta oli etukäteen taktikoitu: koko viikon suljettuna oleva kirjasto antaa mahdollisuuden palautua arkeen rauhallisimmissa merkeissä verrattuna siihen millaista olisi ollut hypätä reilun vuoden paussin jälkeen suoraan asiakaspalveluvuoroon.

Töihinpaluun ensimmäinen suuri urakka oli siivota sähköpostilaatikko. Ja kun siitä oltiin selvitty, niin seuraavaksi muistinvirkistystä Pallas-kirjastojärjestelmän ym. ohjelmien parissa. Jokapäiväiset kirjastorutiinitkin löytyivät jostain sieltä selkärangan ytimestä eli tästä on hyvä jatkaa ja toivottaa asiakkaat taas tervetulleeksi kirjastoon ensi maanantaina!

Äitiysloman jälkeen on kuin onkin (työ)elämää.

Kirjaston erilaiset hyllytystyypit

2011-02-24T13:27:00.000+02:00

Yksi varsin olennaisista työtehtävistä kirjastossa on hyllytys. Kirjoja palautuu varsinkin näin loman kynnyksellä tukuittain ja jotta tilanne ei muodostuisi tästä pahemmaksi:

olisi selkeästi jo aihetta palautella kirjat omille paikoilleen hyllyyn...

Jos tarkastellaan hyllytystä omana tieteenalanaan voidaan kirjastolaiset jakaa esimerkiksi seuraavanlaisiin koulukuntiin (nimekkeet kansainvälisyyden takia englanniksi):

I Am Librarian, Hear Me Roar-koulukunta: Pedanttinen kirjaston*tsi, joka tekee kaikille nopeasti selväksi sen, että kukaan ei osaa tätä tehtävää paremmin kuin hän. Hän itse tosin vaivautuu todella harvoin tämän tehtävän ääreen, mutta muistaa jatkuvasti mussuttaa työkavereilleen hyllytyksen Oikeista Periaatteista. Hiljaisimpina hetkinä kulkee viivottimen kanssa tarkastamassa ovatko kaikki kirjat juuri siinä hyllyn reunalla täydellisesti rivissä. Todennäköisesti tekee empiiristä tutkimusta eri koulukuntien välillä siitä kenelle kannattaa mussuttaa enemmän ja kenelle vähemmän. Periyttää aineiston seuraavalle aina eläkkeellelähdön yhteydessä. Pyörtyisi nähdessään ylläolevan kuvan. Onneksi esiintymisprosentti on suhteellisen pieni: 3%

It’s a Thing That I Do-koulukunta: Ryhmän jäsenet eivät välttämättä koe suuria tunteita viedessään aineistoa oikealle paikalle hyllyyn eikä työtehtävä ole se mihin aina ensimmäisenä tartutaan. Työnä tehtävä ei ole kuitenkaan vastenmielinen vaan rauhoittaa useasti päivän muuta hektisyyttä ja on siten ihan nautinnollinen työprosessi, jonka avulla pääsee koulukunta pääsee tutustumaan niin kirjoihin kuin asiakkaisiinkin. Esiintymisprosentti: 31%

LoveLoveLove It-koulukunta: Semisuuri joukko, jonka mielestä hyllyttäminen on kivaa, ihanaa, mahtavaa ja muita massiivisia tunteita herättävää puuhaa. Kokee pääsevänsä tutustumaan lainattavaan materiaaliin hyllytysprosessin kautta ja löytää kokeiden silmiensä avulla hyllystä myös niitä kirjoja, jotka eivät useasti sieltä liiku ja täten laittaa kirjoja esille myös Over The Rainbow-koulukunnan paheksuttavista hyllyistä. Näkee hyllytyksen mahdollisuutena päästä auttamaan sitä yksittäistä ihmistä, jolla on vaikeuksia löytää luettavaa erilaisista hyllykohdista. Panostaa visuaaliseen ilmeeseen, mutta kulkee niiden raamien mukaisesti mitkä Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä on kirjastoille laatinut. Esiintymisprosentti: 40%

Invisible Me-koulukunta: Koulukunnan jäseniin saattaa törmätä työpaikalla aamuisin ja työajantarkkailu-raporttien mukaan töissä he ovat koko päivän töissä olleetkin. Heidän havaitseminen on kuitenkin harvinaista sen jälkeen, kun ovat vilahtaneet kirjakärryjen kanssa hyllyjen taakse. Hyllytysjälki on täydellistä I Am Librarian, Hear Me Roar-koulukunnan jatkuvan kouluttamisen ansiosta, mutta miten homma käytännössä onnistuu – sitä ei kukaan tiedä, koska kukaan ei ole sitä koskaan nähnyt. Jos Invisible Me hoitaa myös asiakaspalvelua, hän aistii hankalan asiakkaan jo asiakkaan astuessa autostaan ulos kirjaston parkkipaikalla. Täten kirjakärryjen kolina ja selkä, joka vilahtaa hyllyn taakse viestii tarkoituksemattoman vahingoniloisesti sen, että kenen otsaan se nakki kopsahtaakaan. Esiintymisprosentti: 14%.

Whatever-koulukunta: Suhteellisen harvinainen, sisältää osin uusia ammattilaisia sekä suurta osaa työharjoittelijoista, jotka eivät vielä ymmärrä hyllytyksen taustalla olevaa Laajempaa Ideologiaa. Hyllytysjälki on alun haparoinnin jälkeen sujuvaa, mutta ei huomioi kuitenkaan esimerkiksi sitä, että saman kirjailijan tuotokset olisivat kaikki vierekkäin ja kirjan nimenkin mukaisessa aakkosjärjestyksessä (esimerkiksi siis MÄK-kohdassa Hannu Mäkelät omana könttänään ja Reijo Mäet omanaan) Esiintymisprosentti 10%.

Over the Rainbow-koulukunta: Useita eri alajoukkoja, mutta yleisesti toiminta on vielä leväperäisempää kuin Whatever-koulukunnan jäsenillä. Herkästi kirjat jaetaan kohtiin ”tykkään” ja ”paheksun” ja sitä tykkään-hyllyä ylläpidetään rakkaudella ja kiintymyksellä, kun puolestaan paheksun-hylly pursuilee sotkuisena ja epämiellyttävänä eikä sieltä koskaan asiakkaalle mitään markkinoida. Over the Rainbow saattaa esimerkiksi tuhahdella ja pyöritellä silmiä paheksuttavien hyllyjen ääressä oleville ihmisille ja jos on töissä asiakaspalvelussa yrittää kaiken aikaa tuputtaa omaa propagandaansa ja salaa ujuttaa esimerkiksi kristinuskosta kertovaa kirjallisuutta muunlaisia uskontokirjoja lainaaville viattomille asiakasparoille. Esiintymisprosentti: 2%.

Itse kuulun mielestäni It's a Thing That I Do-koulukuntaan, mutta jos entisillä tai nykyisillä työkavereillani on tästä muita ajatuksia voitte halutessanne rikkoa hennon mieleni tässä alla kommenttiboksin äärellä.

Leenan viimeinen työpäivä ja siisti työpöytä

2011-02-22T14:53:00.000+02:00

Kiitos kaikille lukijoille, siirryn nyt kotiin vetelehtimään ja sitten myöhemmin toivottavasti uusiin yhtä kiinnostaviin tehtäviin jossain toisaalla.

Terveisiä Seinäjoelta!

2011-02-17T08:30:00.002+02:00

Aina silloin tällöin saattaa lounasajalla löytyä kirjaston ovesta lappu hetkittäisestä sulkemisesta ja joskus saattavat asiakkaat jopa joutua ”häädetyksi” kirjastosta kyseisen lounaan aikaan. Käytännössä se tarkoittaa aina sitä, että vain toinen meistä on sinä päivänä töissä ja toinen joko sairaana, kokouksessa, koulutuksessa tai niin kuin tänään ja huomenna minä opiskelemassa.

Olen tainnut jossain yhteydessä täällä jo mainita, että opiskelen työni ohella Seinäjoen ammattikorkeakoulussa kirjastonhoitajaksi (ja tradenomiksi). Koulutus on aikuiskoulutusta, johon vaadittiin tietynlainen pohjakoulutus (=kirjastovirkailija). Opetus tapahtuu pääosin verkossa Moodlen välityksellä, mutta lähiopetuspäiviäkin kertyy yleensä kerran kuussa joko kahden tai kolmen päivän paketeissa. Minun lisäkseni Vaasasta koulutukseen osallistuu kolme kaupunginkirjastossa työskentelevää kirjastovirkailijaa, ja heidän kanssaan kuljenkin aina kaikki matkat Seinäjoelle ja takaisin.

Tällä viikolla lukujärjestyksessä on pääosin, English for librarians-kurssia lukuunottamatta, ihan uusia kursseja ja päivät Seinäjoella ovat pitkiä. Opetus torstaina ja perjantaina päättyy vasta kuuden jälkeen, mutta kieltämättä mielummin niin kuin, että lähiopetuspäiviä olisi määrällisesti enemmän. Täytyy tosin myöntää, että näin pitkien päivien aikana miettii kyllä joskus sitä, että olisiko helpompaa jäädä sinne Seinäjoelle yöksi kuin suhailla tässä kimppakyyti-autolla ees ja taas, mutta toisaalta läheinen etäisyys suosii kuitenkin kotiutumista aina opiskelupäivien välillä.

Meitä opiskelijoita on luokallamme yhteensä hiukan yli kaksikymmentä. Minä (29v) ja yksi kaupunginkirjastossa työskentelevä kolleegani (28v) olemme ne iältämme nuorimmat opiskelijat siellä. Kirjastotyövuosien mukaan emme kuitenkaan sijoittautuneet janan loppupäähään silloin, kun me ensimmäisillä opiskelutunneilla viime vuonna sen kirjaimellisesti muodostimme luokkahuoneessa. Porukkamme on aika tiivis ja osin säälin aina sitä opettajaa, jonka tunnit ovat ensimmäisinä sitten näiden lähiopetuskönttien ensimmäisenä päivänä. Vaikka olemme luoneet Facebookiin ryhmän ja Moodlen kautta meillä on yhteinen ”höyryhuone”, kuluu silti aina siitä ensimmäisestä tunnista paljon aikaa siihen, että päivitämme kuulumisemme ja jos on kyseessä joku hieman rauhallisempi opettaja voi meidän hiljentämiseen mennä aikaa (kuka sanoi, että kirjastolaiset muka olisivat hiljaisia?!).

Takana on nyt hiukan yli vuosi opiskelua ja edessä vielä vähän yli kaksi. Jo nyt koen, että opiskeluistani on ollut hyötyä tämän oppilaitoskirjastomme pyörittämiseen ja kehittämiseen, joten vaikka välillä kouluun kulutettava aika työpäivän jälkeen tuntuu aika väsyttävältä, on tästä ihan oikeasti jotakin hyötyä ja lounastauon sulkemisetkin kirjastossamme perusteltuja.

Apua opinnäytteeseen - Till hjälp vid lärdomsprov

2011-02-15T12:33:00.000+02:00

Moni opiskelija painiskelee parhaillaan opinnäytetyönsä kimpussa. Heidän ilokseen poimimme kirjastomme hyllyistä esille muutamia teoksia, joista tässä tukalassa tilanteessa saattaa olla hyötyä, siis oppaita tiedonhakuun, tutkimusmetodeihin, kirjoittamiseen, lähteiden merkitsemiseen jne.

Till hjälpet för studenter som jobbar med sina lärdomsprov har vi plockat upp nårgra böcker som handlar om informationssökting, förskningsmetoder, skrivning osv.

3D-tekniikan hyötykäyttöä

2011-02-10T13:23:00.000+02:00

Saatavilla ainakin elokuvissa, televisioissa, musiikkivideoissa, peleissä, puhelimissa ja mainoksissa; jopa meidän uusimmassa Pinni-lehdessä!

Tervetuloa migreeni

Ystävyys

2011-02-08T16:00:00.000+02:00

Siivosin kaunokirjallisuushyllyä. Tavoitteena on pikkuhiljaa saada suurin osa täti- ja setäkirjoista poistettua. Kaunokirjallisuuskokoelmammehan on kuitenkin ensisijaisesti tarkoitettu nuorisoasteelle. Muutamat reijomäet ja pirjotuomiset saivat tällä kertaa kyytiä.

Siinä sivussa yritin mietiskellä tätä tämänpäiväistä postaustani. Totuus on, ettei minulla noista poistetuista kirjoista ole paljon muuta sanottavaa kuin heihei, enkä jää kaipaamaan. Sensijaan ajattelin kokeilla sellaista helmikuun kuumaa aihetta kuin Ystävänpäivä. Yllätykseni oli todella suuri, kun löysin kirjastostamme kokonaista viisitoista kirjaa asiasanalla ystävyys!

Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

Paolini: Eragon

Lipson: Kosmonautti

Niemi: Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä

Hosseini: Leijapoika

Ahern: Yllätysvieras

Paver: Suden veli

Langer: California Avenue

See: Lumikukka ja salainen viuhka

Schmitt: Herra Ibrahim ja koraanin kukkaset

Sydänmäki: Yön pojat

Brashares: Neljän tytön farkkukesä

Steinbeck: Of mice and men

Tervo: Tuulikaappimaa

Inhimilliset tarpeet ja hoitotyö

Siitä sitten vaan valitsemaan itselle ja ystävälle luettavaa :)

Sopivia lehtiä lasten kanssa työskenteleville

2011-02-03T09:11:00.002+02:00

Koska jostain syystä kaikki lapsiin liittyvät oppikirjamme ovat koko ajan lainassa, on hyvä taas muistaa myös aikakauslehtien olemassa olo:

Lastentarha on lastentarhaopettajien liiton julkaisema lehti. Lehti jakaa asiantuntijatietoa sekä käytännön arkikokemuksia alle kouluikäisten

lasten kasvatuksesta ja opetuksesta.

Viimeisimmät numerot ovat käsitelleet esimerkiksi seuraavia aiheita: lasten stressiherkkyys, vuorovaikutuksen haasteet ongelmatilanteissa ja varhaiskasvatuksen tärkeys lapsen elämässä.

Slal puolestaan on Suomen Lastenhoitoalan liiton lehti. Liitto kerää jäsenikseen lastenhoitajia, päivähoitajia, lähihoitajia, lastenohjaajia sekä myös esimerkiksi terveydenhoitajia ja sosionomeja, joten lehti sopiikin vähintäänkin näille kaikille samoille ryhmille.

Viime vuonna ilmestyneissä lehdissä pohdittiin esimerkiksi seuraavia asioita: jo päiväkoti-iässä ilmenevää toisten lasten kiusaamista, karkkien tarjoamiskieltoa päiväkodissa sekä kiireen hallintaa niin henkilökunnan kuin lapsenkin näkökulmista ajateltuna, melun hallintaa päiväkotiympäristössä, ryhmäkokojen miettimistä sekä hyvien tapojen opettelua ja opettamista.

Lähihoitajan käsikirja

2011-02-01T14:57:00.000+02:00

Sekä Book Plus- että Adlibris-nettikirjakauppojen top 10 listoilta löytyy Tuula Hovilainen-Kilpisen ja Heli Oksasen Lähihoitajan käsikirja. Kyseistä teosta löytyy meidän kirjastosta tällä hetkellä vain yksi kappale, koska se ei ole kummankaan oppilaitoksen virallisesti käyttämä kurssikirja. Kurssikirjoja tilataan aina enemmän, vähintään kolme kappaletta, mutta muuta materiaalia pääsääntöisesti vaan tuo yksi.

Maallikon silmissä tämä iloisen näköinen Lähihoitajan käsikirja näyttää kuitenkin mukavan asialliselta ja innostavalta kirjalta. Takakannen tekstin mukaan kirja on tarkoitettu lähihoitajakoulutukseen oppikirjaksi ja käsikirjaksi käytännön työhön. Kirjan luvut ovat selkeästi jaoiteltuja ja runsas kuvitus rytmittää kirjaa mukavasti. Aiheesta johtuen kuvitus on osin yököttävää, mutta kaiken kaikkeaan asiallista ja itsessään informatiivista.

Kouluissamme käytössäolevaan WSOY:n Hoitamalla hyvää oloa -opukseen verrattuna Lähihoitajan käsikirja on todella selkeä ja pirteän oloinen. Hoitamalla hyvää oloa vuoden 2010 uudistettua painosta en tosin vielä ole saanut käsiini, mutta sitä odotellessa suosittelen tätä kaikille vaihtelua ja piristystä kaipaaville lähihoitajaopiskelijoille.

Introducerar: Film- och kameratidningar

2011-01-27T09:57:00.002+02:00

Filmjournalen är en tidning för alla som är intresserad av filmhistoria, filmvärldens nyheter, intervjuar av olika filmregissör och andra människor som jobbar vid filmindustrin. Tidninger är finladssvensk så den passar bra till vår miljön i Finland. Några av det senaste numren innehåller till exempel sådana artiklar:

Filmproducenter oroas av Yles sparkrav
Unga flickor på gränsen till vuxenvärlden (om filmen Spring Syster Spring)
Filmskola möter drömfabrik i RåFilm
Skräck från djupa Jepposkogen: alla jobbar gratis
Soffpotatispiratism

Tidningen ser ut professionelt och intressant och den enda minus som jag hittar på om det, är att tidningen kommer bara fyra gånger om året.

Om filmer intresserar dig inte, Kamera & Bild kunde vara bra ersättare för det. Tidningen fokuserar i kameror, andra utrustningarna, fotografiering och olika bildbehandlingsprogram.

Som vanligen båda tidningar kommer till våra biblioteket och lånetid är 2 veckor.

Noutohylly

2011-01-25T13:40:00.000+02:00

Kirjaston noutohyllyssä majailevat ne kirjat ja muut materiaalit, jotka asiakkaat ovat varanneet joko sähköisesti verkkokirjaston kautta tai ihan "vanhanaikaisesti" kirjastohenkilöltä pyytämällä. Noutohyllyssä kirjat odottavat noutajaansa periaatteessa yhden viikon, mutta käytännössä usein pidempäänkin.

Meidän kirjastoon varattuja kirjoja tulee paitsi omasta kokoelmasta, myös kaupunginkirjastolta. Kirjakorit kahden kirjaston välillä kulkee tiistaisin ja torstaisin eli moni asiakas jo tietääkin, että varattua kirjaa kannattaa tulla kyselemään tiistai-iltapäivällä tai perjantai-aamupäivällä.

Tällä hetkellä varauslistan suosituin kirja on Suomi -somali -suomi taskusanasto. Sitä odottaa noutohyllyssä yhteensä neljä kappaletta. Murheellisin noutohyllyssä kököttäjä on peruskoulun ruotsinkirjasarja Klick, noutajan olisi pitänyt tulla jo viikkoja sitten ...

Jos noutajaa ei tule, lähtee kirja takaisin normaaliin kiertoon, joko takaisin lainattavien hyllyyn tai odottamaan seuraavaa varaajaa täällä omassa kirjastossa tai jossain toisessa toimipisteessä.

Tällä hetkellä noutohylly näyttää jotenkin juhlavalta, kun keskimmäisenä komeilee Suomen laki osa III :)

Tilastotietoa

2011-01-20T13:07:00.001+02:00

Niin kuin moni muu blogi, olemme mekin (tai ainakin minä) jääneet koukkuun Google Analytics-palveluun. Se siis periaatteessa kertoo meille sen kuinka paljon blogiamme luetaan, millaisista verkoista lukijamme tulevat, kuinka kauan he sivuillamme viipyvät ja mitä parasta – millä hakusanoilla he blogiimme eksyvät.

Tässä sitä parhaimmistoa (ja suluissa olevat kommentit omiani):

intiimi viikonloppu (hmm... en muista tehneeni sellaista postausta, olikohan se sitten Leena?)

kananmunan eräpäivä (eräpäivä?)

pemmikaani myyjiä (herkkuruokaako olit vailla?)

pohjantähti eräpäivän siirto (ei varmaan onnistu pelkästään Googlen kautta)

pää eräpäivän (hä?)

armeijan maihinnousutakit (hmm..)

ilma psykologi (enmä ymmärrä)

täällä vaan oon (niin mäkin)

Jos puolestaan tarkastellaan sitä mitkä hakusanat on vetänyt blogiimme eniten väkeä:

36 kertaa: Neropatin päiväkirjaan liittyvät: Neropatin päiväkirja 3, neropatin päiväkirja 2010, neropatin päiväkirja, neropatin päiväkirja isoveli isottelee, diary of a wimpky kid-sarja, neropatin päiväkirja (kirja), neropatin päiväkirja greg.

5 kertaa: Tritoniaan liittyvät: tritonia opinnäytetyö aihe, tritonia puhelinnumero, tritonia theseus, tiedonhakutehtäviä tritonia, missä opinnäytteet tritoniassa.

Tunnen alemmuuskohtauksen lähestyvän. Ensimmäisen päivityksenhän teki kirjastomme tet-harjoittelija Aleksi Seppänen ja jälkimmäinen ei kuitenkaan koske meidän kirjastoamme..

Jos sentään ihan aiheellisia ja osuviakin termejä, niin esimerkiksi näistä jutuistahan blogipostaukset löytyvätkin: sujuvasti suomea, ipad e-kirja, nuorten runous, ammatti meikkien parissa, bibliotek i vasa ja datanomin opinnäytetyö aihe.

Ja vielä vähän hyödytöntä tilastotietoa tähän loppuun: 97 kertaa on sivullemme tultu Yhdysvalloista viimeisen 9 kuukauden aikana, 28 kertaa Latviasta, 23 Ruotsista ja Argentiinasta 10. Yhdet kerrat on vilaistu sivua iPadilla sekä Playstation 3:lla, yleisin käyttöjärjestelmä on ollut Windows ja selaimena Firefox. 55% lukijoista tulee hakukoneen kautta, 32% linkkien ja loput suoralla osoitteella. 152 henkilöä on ollut kiinnostunut järjestämästämme kilpailusta, mutta vain 23 on vaivautunut takaisin tarkistamaan tuloksia...

Paperia

2011-01-18T14:30:00.001+02:00

Siivosimme joulun alla lehtikaappejamme ja poistimme kasoittain vanhoja lehtiä. Jokainen kotikaaostaan taltuttanut tietää, miten virkistävä vaikutus tällaisella toiminnalla on ihmiseen.

Meidän poistetut lehdet ovat nyt jaossa tuossa kirjaston ovenpielessä. Eli tervetuloa hakemaan iltalukemista tai vaikkapa materiaalia paperiaskarteluharrastuksiin :)

Lange: 90 kirjaklassikkoa kiireisille

2011-01-13T13:17:00.002+02:00

Lupailin aikaisemmin, että luen Taru sormusten herrasta-trilogian ja teen siitä sitten postauksen tänne. Koska lukemiseni näyttää olevan tämän suhteen kuitenkin ihan naurettavan hidasta (Sormuksen ritarit vasta alle puolivälissä) ja kyseisen varsinaisen arvostelun päivämäärä siintää yhä jossain tajuttoman kaukana, ajattelin vinkata samantyylisen kirjallisen paineen omaaville seuraavanlaista kirjaa:

Kirja esittelee tunnetuimmista ja suosituimmista romaaneista juonet kolmen sarjakuvaruudun mittaisena. Ainakin näin jälkikäteen sanottuna osaan lukemastani kirjallisuudesta tuo kolme ruutua on ihan riittävä typistämään juonen siihen tärkeimpään, ja harmittaakin osin, että vasta nyt olen tutustunut kyseiseen kirjaan.

” Frodo-hobitti löytää taikasormuksen, joka hallitsee maailmaa. Mutta sormus on paha, joten hänen pitää hankkiutua siitä eroon.

Näyttää siltä, että kaikki Keski-Maan pahikset ovat Frodon kimpussa, mutta hän tuntuu pärjäävän.

Frodo löytää perille Tuomiovuorelle, sormus päätyy liekkeihin ja maailma pelastuu. Tästä voisi saada hyvän leffan, eikö?”

Te, jotka olette kahlanneet tuon kirjasarjan läpi - onko tarpeeksi kuvaava selitys?

Sääliksi käy lukiolaisparkaa

2011-01-11T14:50:00.001+02:00

Kirjastotädin sydän murskaantuu toistuvasti ja aina, kun tiskille astelee epävarmoin askelin nuori ihminen kädessään Äidinkielen ja kirjallisuuden kurssivihko. Kokemuksesta tiedän, että kyseessä on lukiolainen, joka on tullut hakemaan luettavaa koulun äidinkielen kurssia varten.

Kyseisistä kurssivihkoista löytyy kiitettävän pitkiä kirjallisuuslistoja, joista opiskelija voi valita itselleen (mieluista) luettavaa. Kuulostaa hyvältä, vai mitä? Mutta sitä se ei ole!

Eri teemaotsikoiden alta löytyy mm. seuraavanlaisia teoksia:

Sodan jaloissa
Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta
Rintala: Pojat

Kylähulluja
Huovinen: Koirankynnen leikkaaja
Paasilinna: Ulvova mylläri

Äidit ja tyttäret
Fintch: Valkoinen olianteri
Saisio: Elämän meno

Voittamaton rakkaus
Hemmingway: Jäähyväiset aseille
Mitcell: Tuulen viemää
Waller: Hiljaiset sillat

Poikien porukat
Burgess: Kellopeli appelsiini
Ruut: Kämppä

Ja niin edelleen, en nyt voi koko listaa tähän kopioida, mutta ymmärtänette idean. Listan kirjat ovat lähes poikkeuksetta noin 100 vuotta stten kirjoitettuja murheellisia tarinoita. Jotain kertoo jo sekin, että suurin osa kirjoista löytyy vain yleisten kirjastojen varastoista koinsyöminä 70-luvun painoksina.

Mikä tämän koko toiminnan idea sitten mahtaa olla? Lannistaa kaikki mahdollinen lukuharrastus lukiolaisnuorison parissa kenties? Siltä nimittäin tuntuu. Mitä esim. tekee 90-luvun suuri eläkeläisrakkaustarina Hiljaiset sillat lukiolaisten lukulistalla? Ymmärtääkö tämän päivän peruslukioilainen edes kieltä, jota Minna Canthin Työmiehen vaimossa puhutaan?

Selvähän se, että lukiossa kirjallisuuden opetuksella on jo muitakin tavoitteita, kuin pelkästään kannustaa opiskelijoita lukemaan (asenteella ihan sama, mitä lukevat kunhan lukevat). Halutaan opettaa genrejä, erilaisia ilmaisutapoja, tutustua eri aikojen kirjallisuuteen ynnä muuta tärkeää.

Hyvin tavallinen lukiolaisen avaus tässä kirjaston tiskillä on "osaatko sanoa, mikä näistä kirjoista on ohuin?". Sillä periaatteella sitten listalta saattaa valikoitua Albert Camusin Sivullinen tai joku Shakespearen näytelmä. Niiden jälkeen ei varmaan vähään aikaan mitään halua lukeakaan. Ei paksua eikä ohutta.

Sekin tässä harmittaa, että tänä päivänä on nuorille aikuisille olemassa todella kiinnostavaa, innostavaa, kantaaottavaa, näkökulmia rikastavaa, virkistävää jne. kirjallisuutta. Lupaan laatia vastaehdotuksen lukiolaisille sopivasta lukulistasta heti kun kerkiän :)

Inte så lätt - ei niin helppoa

2010-12-23T13:35:00.001+02:00

Jos saatte jotain teknisiä härveleitä joululahjaksi tai vaihtoehtoisesti joudutte opastamaan vanhempia sukulaisianne sellaisten käytössä, voitte tämän videon avulla jo nyt muistuttaa itsellenne mieliin sen ettei kaikki aina ole niin helppoa...

Om ni får några tekniska prylar eller ni måste visa andra hur man använder dom, minns bara att inte alltid är det så lätt...

Kirjasto on suljettu - Biblioteket är stängt 24.12- 7.1. God jul för er alla!

Mitä luet jouluna - Vad skall du läsa under jultiden?

2010-12-21T13:30:00.003+02:00

Ihan hirveän paha moka on ennen joululomaa asettaa itselleen jotain lukutavoitteita loman ajaksi tyyliin "aion lopultakin lukea Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä alusta loppuun"! Ei todellakaan kannata luvata mitään tällaista! Pettymys, masennus ja kevätväsymys on valmis, kun sitten loppiaisen jälkeen huomaa, ettei ole tavoitteessaan päässyt kahta ensimmäistä sivua pidemmälle. Sen sijaan kannattaa varautua tuleviin pitkiin lomapäiviin mahdollisimman monipuolisella (ohuehkojen) kirjojen valikoimalla, mistä sitten löytyy lukemista joka tunnelmaan.

Itse meinaan joulun aikana jatkaa pari päivää sitten aloittamaani tanskalaisen Mikkel Birkegaardin esikoisromaania Libri di Lucan arvoitus. Alkumetrien perusteella teos on mukaansatempaava, sopivan kevyt, jännittävä, aiheeltaan erikoinen, mutta rakenteeltaan tuttu. Lisäksi ilmassa leijuu koko ajan aavistus mahdollisesta romanssista. Eli juuri sopivaa joulunajan nollauslukemista!

Lisäksi sattuneesta syystä tiedän, mitä kirjoja joulupukki tuo perheemme muille jäsenille ja niitä sitten varmasti lueskellaan yhdessäkin. Mutta ei niistä nyt sen enempää :)

Mutta mitä sinä aiot lukea joulunaikaan? Kommentoi tähän tai, jos et vielä tiedä, sitten vaan kipikapin kirjastoon ideoita etsimään :)

Under jultiden har vi alla en möjlighet att läsa just det vi vill, inte skolböcker eller arbetsblogger. Själv har jag tänkt läsa Mikkel Birkegaards debutverk Skoggbiblioteket. Boken låter vara tillräckligt lättläst, men i alla fall spännande och färsk.

Men vad skall du läsa under jultiden? Komentera här eller om du inte ännu vet, spring raka vägen till biblioteket för att få ideér :)

Cindy Lou Who ja muut joulun leffatähdet

2010-12-16T13:19:00.003+02:00

Leena odottaa jo joulua kuin kuuta nousevaa, mutta itse lähinnä odotan sitä, että se olisi jo ohitse (no, myönnettäköön, että muutama vapaapäivä on kyllä ihan jees). Olen kokenut suunnatonta jouluangstia jo useamman vuoden ajan ja nyt noin vuoden pehmittelyn jälkeen se on viimeinkin mennyt perille vanhemmilleni, että en ole menossa heidän luokse viettämään joulua – ja itse asiassa aion skipata tämän perinteisen joulunvieton kokonaan.

Jos pitäisi ajatella sitä mitä inhoan joulussa eniten – on se se suunnaton hössötys ennen, jälkeen ja aikana. Parhain viettämäni joulu oli Irlannissa, jossa olin työssäoppimassa yhdessä hotellissa luokkakaverini kanssa. Kävimme erään työkaverimme luona syömässä puolalaisen jouluaterian ja muu päivä sujui leppoisasti tv:n ja erilaisten jouluohjelmien ääressä. Ei sen kummallisempaa, mutta silti jotenkin täydellistä.

Tietynlaiset jouluohjelmat (Kalle Ankas Jul) ja etenkin jouluelokuvat kuuluvat siihen kastiin mitä en joulussa ole koskaan inhonnut enkä niitä aio skipata tänäkään vuonna.

Kaikkien aikojen paras jouluelokuva on mielestäni Lumiukko. (En taida olla ainut, joka on tätä mieltä?!) Olen ehkä kahtena jouluna missannut kyseisen elokuvan.. Muistelisin, että ollessani about 10 vuotta nuorempi sen lähetysaika oli suhteellisen aikaisempi kuin mitä se on nykyään ja silloin taisi uni voittaa elokuva-aamun. Nykyään sen voi katsoa boksilta jos väsyttää..

Toinen jouluelokuva mistä pidän erityisen paljon on Jim Carreyn tähdittämä The Grinch. Grinch on vihreä, karvainen olio, joka vihaa joulua (helou - samaistuminen. Vaikka en olekaan vihreä tai karvainen). Grinch asuu Whovillen-kylän vieressä ja Whovilleläiset (yllätysyllätys) rakastavat joulua niin paljon, että eläytyvät mitä suurempiin joululauluspektaakkeleihin ja juhlintoihin niin, että Grinch päättää pilata kaikkien jouluilon. Niin kuin joululeffoissa yleensä, loppu on onnellinen.

Tähän mennessä vuotta olen katsonut jo (vai vasta?) elokuvat Christmas with the Kranks ja toisenlaiseksi jouluelokuvaksi luokitellun Rare Exportsin. Jos jälkimmäisen juonikuvio on vielä epäselvä kannattaa meiltä lainata esimerkiksi viime kuun Episodi (11/2010), jossa on parin aukeaman artikkeli kyseisestä elokuvasta. Elokuvaan liittyvät pienelokuvat kannattaa myös katsastaa Youtubesta.

Näiden elokuvien lisäksi voin ihan vaivattomasti katsoa sadannen kerran Tim Allenin tähdittämät Mutta mitä tapahtui joulupukille- sekä Macaulay Culkinin Yksin kotona-elokuvat. Ehkä näissä on perinnettä kerrakseen joululleni, ainakin jälkimmäinen näyttää tulevan jälleen kerran tv:stä joulupäivänä...

Presenting: English cooking magazines

2010-12-09T08:38:00.002+02:00

Good Food is a UK-based cooking magazine which serves delicious recipes and everything you can imagine of either being a chef or just wanting to be one. Gordon Ramsay and Jamie Oliver are not strangers for this magazine. Almost all of the issues will include either of them presenting their own style and skills. Usually the magazine will provide also a smaller booklet about some specific subject, for example the ones we have here at the library are: Food for friends, Winter entertaining and Easy suppers. If you are not interested in the magazine itself, check the website at least. It has everything from A-Z of recipes, seasonal food, How to Cook-videos and more.

Drinks International is exactly what the title says it is; it provides information of spirits, wines and beer from a global point of view. It’s primary targetgroup is professional buyers but anyone with an interest can find this magazine useful. It’s website isn’t really anything special, you can read couple of the issues from 2010 there but considering that we have nine magazines here, the site isn’t really that up-to-date currently.

Wine Spectator is a magazine that focuses on everything about wine and it’s culture. Mostly the magazine focuses on rating different wines and pairing the wine with food. The best part of their website is the videos they’ve made of different How To-subjects; taste red, pull cork, ordering wine and others.

Aaveet hajalla

2010-12-07T15:27:00.001+02:00

Joskus käy niin ikävästi, että kirja hajoaa lainausretkellään ihan käyttökelvottomaksi. Tällä kertaa tämän kurjan kohtalon oli kokenut Tiina Hietikko-Hautalan Aaveiden kaupunki.

Meidän pienessä kahden hengen kirjastossa ei ole erillistä kirjojenkorjausosastoa eikä meillä kummallakaan ole koskaan ollut aikaa opetella kirjankorjaamisen jaloa taitoa. Mitään ei kuitenkiaan ole menetettävänä tämä irtolehtipainoksen kohdalla, joten päätin kokeilla onnistunko liimaamalla saamaan siitä vielä lainattavaa kappaletta.

Eli revin loputkin sivut selkämyksestä irti, irrottelin ylimääräiset vanhat liimaklöntit sivujen reunasta ja levitin uutta liimaa tilalle. Sitten vaan sivut siistinä nipppuna takaisin paikoilleen ja kirja painon alle kuivumaan.

Nyt odotan ehkä huomispäivään ja katson, miltä näyttää. Sitä odotellessa tuohon Hietikko-Hautalan kuvaamaan Vaasan aavemaailmaan voi tutustua vaikka verkkosivulla Aaveiden Vaasa.

Theseus

2010-12-02T11:46:00.001+02:00

Tein aikaisemmin postauksen koulumme opiskelijoiden tekemistä opinnäytetöistä. Toinen suhteellisen samantyylinen lähde on myös ammattikorkeakoulujen tarjoama opinnäytetietokanta Theseus. Opinnäytetyöt on tallennettu tietokantaan PDF-tiedostoiksi ja ne voi lukea suoraan verkosta.

Tässä muutamia esimerkkejä niistä, mitkä voisivat sopia oppilaitoksemme sellaisille koulutusaloille, joille ei meillä muuten ole aivan älyttömiä määriä kirjallisuutta tarjolla.

Parturi-kampaajat ja kosmetologit:

Linnamäki, Mari: Eettisyys osana kosmetiikkayritysten arkea:

Kinnunen, Niina: Nutrikosmetiikka – kauneudenhoitoalan tulevaisuutta vai ohimenevä ilmiö?:

Granberg, Asta: Parturi-kampaamojen tilasuunnittelun perusohjeistus:

Saure, Mervi: Kosmetiikkamyyjän opas:

Artesaanit:

Torikka, Tuija: Vaatetusmalliston digitaalinen markkinointi:

Aaltonen, Maija: Brandit vaatetusalalla – suunnittelijan rooli ja vaikutus:

Turvallisuusvalvojat:

Nykänen, Niina: Turvallisuusalan koulutuksen lainsäädäntökokonaisuus:

Kaikille muillekin koulutusaloille löytyy erilaisia opinnäytetöitä; niitä voi selailla joko nimekkeen, tekijän, julkaisuajan, asiasanan tai yksittäisen ammattikorkeakoulun mukaan!

Theseus innehåller olika examesarbeten från nästan 30 yrkeshögskolor i Finland. Du kan göra sökningar eller välja en enskild yrkeshögskolas samling. Här finns till exempel alla Arcada – Nylands svenska yrkeshögskolans examensarbeten *klick*

Joulua kohti mennään, osa 2

2010-11-30T12:58:00.001+02:00

Monissa kirjastoissa on nykyään kaikenlaisia hienoja sähköisiä kirjavinkkaus- tai vastaavia joulukalentereita. Ihan jotenkin nolottaa tämä meidän vaatimaton, perinteinen kuvakalenteri. Meidän kalenteri alkoi jo ensimmäisestä adventista eli kolme luukkua on jo auki. Joka aamu kirjaston ensimmäinen asiakas saa avata päivän luukun. Kaksi onnellista naamaa on siis jo nähty :)

Vårt biblioteks julkalender är traditionelt i pappersform. Varje dags första kund får öppna dagens lucka :)

Ollako vai eikö olla: E-kirja-asiaa...

2010-11-25T12:44:00.003+02:00

"Sähkökirja, sähköinen kirja, engl. electronic book, e-book, kirja, joka toimitetaan tiedostona ja jota luetaan joko tietokoneella tai erityisellä lukulaitteella.

Lukemisen ohella tekstiin voidaan usein tehdä omia merkintöjä, lisäyksiä ja alleviivauksia. Lisäksi sähkökirjan näyttöruudulla olevaa tekstiä voidaan suurentaa ja pienentää tarvittaessa. Kirjanomaisen sähkökirjan muistiin mahtuu useita laajoja teoksia, ja sähkökirjaa on kehitetty käyttöominaisuuksiltaan painetun kirjan tapaiseksi." (Facta)

Kävimme Leenan kanssa eilen Tritonian järjestämässä Lukulaitteet ja e-kirja tutuksi- tapahtumassa, missä esiteltiin seuraavanlaiset e-kirjojen lukulaitteet: Kindle, Sony Reader, Bookeen ja iPad. Kolme ensimmäistä on selkeästi suunniteltu pelkästään lukemistarkoitusta varten; ne ovat mustavalkoisia ja ominaisuudet antavat maksimissaan suurentaa ja pienentää tekstiä sekä kirjoittaa omia muistiinpanoja ja kuunnella robottiäänen lukemaa tekstiä. iPad puolestaan on kuitenkin niin paljon enemmän kuin pelkkä lukulaite ja sen avulla hieman vastahakoisesti e-kirja-asioihin suhtautuvakin saattaa hieman jopa vakuuttua.

iPadilla voi esimerkiksi pelailla, katsoa Youtube-videoita, surffata muutenkin netissä, kuunnella musiikkia, käyttää tuhansia eri tarkoituksiin suunnattuja Appsejä... niin ja lukea kirjoja sekä lehtiä. iPad on tietokonemaisempi ja kehittyneempi kuin nämä muut mallit. Kysymys ehkä onkin, että tarvitseeko lukemiseen kaikkea uutta, erikoista ja hienoa tekniikkaa?! Mutta toisaalta jos ei – niin eikö voi tyytyä suoraan paperikirjaan?!

Kuva: http://www.apple.com/

Näin suomalaisen käyttäjän näkökulmista käsin koko e-kirja asia on kuitenkin vielä erittäin lapsenkengissä; suomenkielistä kirjallisuutta on tarjolla erittäin vähän ja niiden hinta ei vastaa sitä mielikuvaa siitä millä hinnalla ihmiset yleensä haluavat ostaa netistä sellaista, mitä sieltä voisi saada ehkä ilmaiseksikin. Osa e-kirjojen myyjistä käyttää myös kirjoissaan DRM-suojausta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että lukuoikeus on mahdollista vain tietyn merkkisellä lukulaitteella.

Näin taviskäyttäjänä tuntuu hieman utopistiselta lukea laajoja teoksia pieneltä tai vähän suuremmaltakin näytöltä. Itse en kovin aktiivisesti jaksa lukea edes tietokoneelta useita kymmeniä sivuja sisältäviä PDF-tiedostoja.. Tritonian informaatikko Jonna Hahto heitti ilmaan kuitenkin ajatuksen siitä, että ehkä esimerkiksi gradua kirjoittava henkilö kokee helpommaksi sen, että kaikki tutkimuksiin liittyvä materiaali kulkee yhdessä paketissa kätevästi mukana tai ehkä uudet opiskelijat joskus saavat kaiken kurssimateriaalinsa lukulaitemuodossa. Näistä ajatuksista käsin lukulaitteet voivat tosiaankin lyödä itsensä läpi ja helpottaa väkeä monenmoisissa tilanteissa...
~*~
E-bok är en bok som har överförts till elektroniskt format så att man kan läsa den från dator, handdator eller på en e-boksläsare. Kindle, Sony Reader, Bookeen och iPad är e-boksläsare som vi blev bekantat med igår då vi gick till Tritonia.

Det är ganska svårt att säga hurdant framtid e-boksläsare ska ha, nu finns det ganska många svårigheter ännu: e-böcker är dyra och viss material är DRM-skyddad. Frågan är också att räcker det att använda läsaren bara för böcker eller skulle det vara nyttigt att alla läsare skulle fungera som iPad fungerar nu? Man kan surfa på nätet, lyssna musik, spela osv. med iPad varemot andra e-boksläsare fungerar mest som... e-boksläsare…

Jästin elämää

2010-11-23T14:54:00.001+02:00

Koulun ruokalaan oli tänään pystytetty muovinen joulukuusi ja seinille ripustettu jouluisia kankaita. Ihan kiva, mutta jotenkin valjulta tämä jästitouhu taas viimepäivinä on tuntunut. Vai miltä tämä kuulostaa:

"Salissa oli upeaa. Seinillä riippui piikkipaatsama- ja misteliköynnöksiä ja pitkin salia oli kaikenkaikkiaan kaksitoista korkeaa joulukuusta, joissa osassa säkenöi pikkuruisia jääpuikkoja, ja toisissa kimmelsi satoja kynttilöitä."

Tuollainen jouludekoraatio on siis siellä yhdessä toisessa ammatillisessa oppilaitoksessa, jonne valitettavasti vain harvat ja valitut pääsevät opiskelemaan (ja kirjastonhoitajan paikkakin on jo täytetty).

Onneksi kuitenkin pääsemme kurkistamaan tuohon toiseen todellisuuteen edes kirjallisuuden kautta. Tällä hetkellä kirjastomme hyllystä löytyy:

Harry Potter ja viisasten kivi

Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Harry Potter ja Azkabanin vanki

ja kaikki muut kaupunginkirjastolta tilaamalla muutaman päivän viiveellä.

Sujuvasti Suomea, osa 4

2010-11-18T15:32:00.001+02:00

Tungen minäkin lusikkani samaan suomen kielen soppaan mitä Leena on teille jo hämmentänyt usean osan verran. Teen sen lähes kirjaimellisesti, koska vuorossa on Mikael Tissarin ja Maria Tuominiemen kirjoittama Keittiöslangin käsikirja.

Tässä siis muutamia poimintoja:

alligaattoripäärynä: avokado
esko: escoffier eli tarjoiluvati
evakon römpsä: karjalanpiirakka
HDF: Hillitön/Hyvä Duuni Fiilis, tunnetaan useita tarinoita, joissa vasta taloontullut keittiöharjoittelija lähetetään hakemaan varastosta HDF:ää.
häränsilmä: vain toiselta puolelta paistettu muna, jonka keltuainen jää aavistuksen verran raa’aksi
oopperavoileipä: paahdettu leipä, jonka päällä on jauhelihapihvi ja paistettu kananmuna
pemmikaani: Pohjois-Amerikan intiaanien säilyvä ruoka, jossa liha, esim. biisonin liha, survotaan säilyväksi tahnaksi luuytimen, kuivattujen marjojen ja sulatetun rasvan kanssa
tartarpihvi: hakatusta, raavitusta tai jauhetusta lihasta muotoiltu, raa’alla keltuaisella, hienonnetulla sipulilla yms. höystetty, raakana syötävä pihvi

Kirja avartaa siis aika oivallisesti erilaisia ravintola-alan sanankäänteitä ja jos lukijaa ei yhtään hävetä, voi sen myös sinne ravintolapöytään asti mukaansa ottaa ja viisastella tarjoilijalle aivan niin kuin moni jo viinitietoudensa kanssa tekee.

Olispa jo joulu!!!

2010-11-16T13:11:00.003+02:00

Joulussa on tunnetusti mukavinta sen odottaminen. Siksi kaivoin tänään kaikki (vähät) joulukirjamme varastosta esille.

Siinähän se tunnelma alkaa pikkuhiljaa kohoamaan. Ulkona on niukasti lunta, pimeää ja vähän pakkasta. Sisällä kirjastossa joulukirjat pöydällä ja uudempaa tunnelmaa tulee lehtien muodossa melkein joka päivä. Tonttuina toimimme itse.

Tunnelmallista joulun odotusta kaikille!

Fantasiaa...

2010-11-11T11:56:00.006+02:00

Viime aikoina täällä blogissamme on ollut kovin esillä niin lempikirjamme, että inhokkikirjamme joten ajattelin siten venyttää teemaa vielä vähän pidemmälle ja haastaa itseni tämän suhteen.

Jotenkin olen ainakin itse havainnut, että lukemisessa helposti jämähtää joko hyväksihavattuihin kirjailijoihin tai saman aihepiirin tai tyylin kirjoihin eikä siten tutustu niihin itselle tuntemattomiin aiheisiin, vaikka sielläkin saattaisi olla joukossa helmiä.

Toisaalta olen toki myös sitä mieltä, että vapaa-aikana pitäisi lukea ainoastaan hyviä kirjoja eikä pitäisi stressata siitä, että jotain kohuttuja ja kehuttuja kirjoja jää lukematta siksi ettei koe, että vapaa-aikana haluaisi tuhlata sitä ikiomaa aikaa sellaiseen mikä ei alunperin kiinnosta ollenkaan. Koska itse kuitenkin pidän itseni haastamisesta päätin, että haastan itseni nyt tämän kirjallisuudenkin suhteen ja luen jotain sellaista mitä todella inhoan:

Fantasiaa.

Jos ei Harry Potteria lasketa (eikä kuulemma lasketakaan tietyissä piireissä) niin en pidä fantasiasta ollenkaan.

Mitä enemmän kirjallisuudessa vilisee hämäränkuuloisia nimiä, paikkoja ja asioita sitä enemmän koen suurta halua heittää kirjan olan yli tai vaihtoehtoisesti kantaa sen vihreään arkistoon. Jos kirja on myös rikas yksittäisen asian sanallisessa kuvailussa, olen todennäköisesti nukahtanut ensimmäisten muutamien sanojen aikana ja lukuintoni on kadonnut ja asenteeni loppukirjaa kohti ivallinen. Varsinkin, jos olen pakotettu lukemaan kirjan loppuun.

Koska en tiedä fantasiakirjallisuudesta mitään en ehkä osaa löytää sellaista suhteellisen helppoa kirjaa mikä ehkä innostaisi enemmän kuin lannistaisi. Turvaudun meidän omaan kokoelmaan ja valitsen luettavaksi tämän kovin kapoisan ja kevyen kirjan: Taru sormusten herrasta. Toivon, että minua auttaa tässä se, että olen nähnyt elokuvat ja jopa pidin niistä.

Kun olen saattanut tämän lukuprojektin päätökseen teen kirjasta arvioinnin tänne blogiin. Jos keksitte jotain muuta fantasiakirjallisuutta mitä haluaisitte nakittaa luettavakseni, ilmoittakaapa vaikka tähän alle kommenttina.

(ps. älkää)

Se on vain leikkiä ...

2010-11-09T13:56:00.001+02:00

Iltalehti nosti viime viikolla julkisuuteen eläkkeellä olevan opettajan, nykyisen kirjailijan Aino Kontulan hämmentävät mielipiteet koulukiusaamisesta. Kontula haluaa peräänkuulluttaa myös kiusatun vastuuta tilanteesta. Hänen mielestään nimittäin monet koulukiusatut ovat itse omassa huumorintajuttomuudessaan ja tosikkomaisuudessaan syypäitä kiusaamiseen. Herra isä!! Pyhä Taivas!! jne. sanon minä!!! Eli typerä tosikkonipo on lapsi, joka ei ymmärrä nauraa, kun kengät on heitetty vessanpönttöön, reppu täynnä kuraa, hiekkaa, lunta ym. ja koko elämä kaikin puolin solmussa silkasta pelosta, mitä koulupäivän aikana voi tapahtua. Oma vikahan se on kuin ei ymmärrä leikkiä. Kuinka musta voi aikuisen ja vieläpä kasvattajan mieli olla, kun tällaista päästelee suustaan!

Kontulan jyrkät milelipiteet ovat herättäneet nettikeskusteluissa ansaitsemaansa paheksuntaa ja kiukkua, joten ei tästä sen enempää. Sen sijaan haluaisin tässä yhteydessä esitellä viime vuoden JuniorFinlandian voittajan Mari Kujanpään kirjan Minä ja Muro. Siinä nimittäin teos, jonka Aino Kontulankin kannattaisi lukea.

Kujanpään kirjan päähenkilö 9-vuotias Lauha on juuri tuollainen Kontulan kuvaama ”totinen lapsi”. Lauhan ainoa kaveri on pehmokarhu Muro, jonka kanssa Lauha jakaa surunsa ja vähäiset ilonsa. Kotona äiti keskittää huomionsa vakavasta sairaudesta parantuneeseen pikkuveljeen, eikä ole kiinnostunut Lauhan asioista. ilIalla äiti lukee pikkuveljelle Melukylän lapsia, eikä Lauha saa tulla samaan huoneeseen. Lauha vihaa Melukylän Liisaa, jolla on aina niin hauskaa. Isällekään Lauha ei kelpaa, vaan tämä vääntää tyttärestään väkisin reipasta urheilijaa. Koulussa Lauhalla ei ole kavereita ja häntä kiusataan, opettaja on kuin ilmetty Aino Kontula, jonka mielestä kaikki on vain Lauhan omaa vikaa.

Lauhan onneksi kouluun tulee ysiluokkalainen tet-opiskelija Heta, joka näkee oikean Lauhan. Lauha ja Heta ystävystyvät ja vaikka Heta lähteekin, saa Lauhan elämä uuden suunnan. Kirjan loppu on toiveikas ja vaikka aikuiset eivät muutu miksikään, saa Lauha itselleen uutta varmuutta ja näyttää Melukylän Liisalle pitkää nenää.

Kirja on aikuiselle rankkaa luettavaa. Näkökulma on koko ajan lapsen eivätkä aikuisten tylyt puheet yhtään mairittele.Vai miltä tämä kuulostaa:”Meidän piti mennä ristiäisiin, ja isä tuli vihaiseksi. Isä tuli vihaiseksi siitä, ettei minulla ole juhlahametta. Äitikin tuli vihaiseksi. Äiti sanoi, että turha ostaa hameita. Ne ovat heti pieniä, kun Lauha kasvaa. Minä en tullut vihaiseksi. Tulin surulliseksi.” Luin kirjan kahdeksanvuotiaalle tyttärelleni ja vähältä piti, etten vajonnut häpeästä lattialle siihen hänen sängyn viereen. Niin paljon tuttua aikuisen kireyttä ja hätäisyyttä siinä tekstissä oli, että koin jotain kollektiivista aikuishäpeää, vaikka itse olenkin ihan tavallinen, en erityisen paha äiti.

Juuri tuon lapsen näkökulman takia Minä ja Muro pitäisi olla aivan ehdottoman pakollista luettavaa kaikille lasten kanssa työskenteleville ja sellaiseen työhön valmistuville ihmisille. Kirja pitäisi olla koulunkäyntiavustajien ja lähihoitajien kurssivaatimuksissa! Junior Finlandia-voittajan valinnut rap-artisti Signmark perusteli valintaansa mm. sillä että Lauhaan voi moni lapsi samaistua, mutta tämä toimii myös roolimallina siitä, miten vaikeuksista voi selvitä. Aikuiselle kirja toimii paremminkin ”ÄLÄ IKINÄ - KOSKAAN TEE NÄIN” –oppaana.

Esittelyssä: Meikki itselle ja ammatiksi

2010-11-04T14:42:00.002+02:00

Saimme erään kauneudenhoitopuolen opettajan kautta myös tänne meille kirjastoon Riitta Vaaran kirjoittaman Meikki itselle ja ammatiksi-kirjan. Kirja on käytännönläheinen käsikirja kaikille alan ammattilaisille, mutta se on uskomattoman koukuttava myös ainakin amatöörimäiselle itselleni, jonka naamaan harvoin tällä hetkellä eksiytyy yhtikäs mitään muuta kuin se, minkä ehtii sutia alle parissa minuutissa paikoilleen (=mineraalimeikkivoide).

Kirjan osa-alueet on muoti ja meikki, iho, kasvojen muoto-oppi, valo, meikkaustyö, ihon meikkaaminen, valot ja varjot, kulmakarvat, silmämeikki, huulten meikkaaminen, poskien meikkaaminen ja erilaisia meikkejä (esim. häämeikki tai näytösmeikki). Jokaisen osa-alueen aihetta on selvennetty piirros- tai valokuvin.

Kyseisen kirjan lisäksi meiltä löytyy myös Riitta Vaaran aikaisemmin kirjoittamat kirjat: Meikistä maskiin sekä Iho ystäväksi.

Vielä näidenkin lisäksi meiltä löytyy myös muuta kauneudenhoitoalan kirjallisuutta sekä aikauslehtiä, kuin myös parturi-kampaajille sopivia kirjoja, jotka eivät kuitenkaan tällä kertaa päässeet valokuviin asti.

Sujuvasti Suomea - osa 3

2010-11-02T11:34:00.001+02:00

Keskuudessamme vaeltavien murrosikäisten lyhyttavuinen puhe aiheuttaa aika-ajoin päänvaivaa iäkkäämmän väen keskuudessa. Mitä esim. tarkoittavat eri tavoilla äännetyt "Ö" huudahdukset? Valitettavasti aiheesta ei pikaisella etsinnällä löydy merkittävää ajantasaista painettua tietoa. Syynä lienee se, että murrosikäiset muuttavat kielensä välittömästi tunnistamattomaksi, kun vanhukset pääsevät sen saloista selville.

Jonkinlaista valaistusta asiaan löytyy Timo Parvelan tänä vuonna ilmestyneestä Murrosikäisen käyttöohjeesta.
Parvela käsittelee kirjassaan elämää murrosikäisen ihmisen kanssa lähtökohtanaan arjen tilanteet. Parvelallahan on asiasta kokemusperäistä tietoa, koska on itse kahden murrosikäisen isä.

Murrosikäisen käyttöohje sisältää myös lyhyen sanaston: Murrosikä - suomi. Mahdollista on, että tämän sanaston avulla selvyiydymme paremmin murrosikäisen puheen meissä aiheuttamasta hämmennyksestä - ehkä.

Ja tässä taas esimerkkejä:

Omg! (Oh my good) Huudahdus, jonka murrosikäinen päästää yrittäessänne esitellä hänelle suunnittelemaanne koko perheen kesälomareissua kylpylään. Äänensävy on sarkastinen. Oven paukahdus luja. Vapaa suomennos: You fucking idiots have just ruined my social life. I'll never forgive you.

Iha Kyseessä ei ole A.A. Milnen klassikkoromaanin hahmo, eikä siis näin ollen osoitus kirjallisuusponnistelujenne kannattavuudesta, joten pyyhkikää tuo mairea hymy naamaltanne ja pitäkää fokuksenne tiukasti tässä olevaisuudessa. Vastaukseksi uteluunne (ilmeisesti hyvin epäkorrektin intiimiin) viikonlopun/bileiden/kokeiden sujumisesta saamanne iha kertoo kaiken olennaisen: etsikää oma elämä.

Ö (Äännetään lyhyenä, hyvin) Merkitys hyvää huomenta tai hyvää yötä riippuen siitä kumpaa olette juuri opettaneet (pakottaneet) teiniänne sanomaan.

Ö (Saattaa kuulostaa samalta kuin edellinen Ö, mutta ilmeisesti näillä on joku ero. Olkaa tarkkana, sillä murrosikäistä pitää kuunnella herkin korvin. Toisaalta herkkäkorvaisen ei ehkä kannattaisi kuunnella heitä ollenkaan). Tämän saatte joka tapauksessa vastaukseksi, kun olette kysyneet onko koirat lenkitetty tai veitkö roskat.

OO En nyt muutakaan merkkiä keksinyt kuvaamaan sitä ääntä, joka syntyy silmien pyörittelystä, vaikkei siitä pitäisi mitään ääntä syntyäkään. Jotenkin ne kuitenkin saavat sen aikaan.

Yäk, mikä kirja!!!

2010-10-27T11:27:00.001+03:00

Kyllästyimme mielikirjalässytykseen. Tosiasiahan on, että maailma on täynnä yököttäviä, inhottavia, puuduttavia, nukuttavia ja muuten vain ei yhtään kiinnostavia kirjoja, joihin ei haluaisi koskea pitkillä tikuillakaan. Valitettavaasti vain elämässä on tilanteita, jolloin tuollaisiinkin kirjoihin on pakko tarttua. Itse opiskelin noin miljoona vuotta sitten yleistä kirjallisuutta Jyväskylän yliopistossa ja jouduin siellä lukemaan kasoittain kamalia kirjoja. Oikein ihmettelen, miten se voi yleensä olla mahdollista, aloitinhan nuo opinnot juuri siitä syystä, että saisin oikein luvan kanssa lukea kivoja kirjoja! Onneksi olen unohtanut suurin piirtein kaikki ne kamalat kirjastojen kellarivarastoista kaivetut homeiset opukset, joita tuolloin jouduin kahlaamaan läpi.

Kaikkien tällaiseen onnettomaan tilanteeseen joutuneiden ihmisten kunniaksi olemme kasanneet näyttelyn omista yökötyskirjoistamme. Tällä kertaa emme järjestä mitään arvontaa aiheesta, mutta kommentoida toki saa eli mikä on sinun kamalin lukukokemuksesi tai kirja, jonka pelkkä aihe tai ulkonäkö on herättänyt sinussa primitiivisten tarpeen juosta vauhdilla takametsään pakoon kaikkea sivistystä?

Vi tröttnade på att ivra med favoritböcker. Factumet i alla fall är att världen är full av långtråkiga och äckliga böcker som man under absolut inga omständighäter vill läsa. Tyvärr hamnar vi alla då och då I situationer där det är omöjligt att undvika sådana hemska böcker.

För att hedra all de olyckiga människor som har råkat i klistret med någon förfärlig bok, har vi nu lagt fram några böcker som vi har föfärat. På den här gången ordnar vi inte någon lotteri, men förstås skulle det vara intressant att få era kommentarer om förfärliga böcker.

Neropatin päiväkirja

2010-10-20T13:15:00.005+03:00

Kuten viime viikolla lupasin saatte kuulla lisää Mielikirjoista. Ensimmäisenä esittelyssä on Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirja-sarja, joka on Variskan koulun seiskaluokaa käyvän Aleksin mielikirja.

Neropatin päiväkirja (alkuteos Diary of a Wimpy Kid) on sarjakuvaromaani yläkoululaisesta nimeltään Greg Heffley, joka kirjoittaa päiväkirjaa, tai oikeastaan se on JULKAISU. Hänen pahin pelkonsa on, ”että joku tollo näkee tämän kirjan mulla ja ymmärtää väärin”.

Gregory Heffley on Neropatin päiväkirjan päähenkilö. Hän on 6-luokkalainen, joka käy nimetöntä yläkoulua. Greg on alipainoinen, epäatleettinen, nörttimäinen, itsekäs ja laiska. Monet opettajat vihaavat häntä, koska häntä aikasemmin koulua on käynyt oppilas nimeltään Rodrick Heffley (Gregin isoveli). Greg on perheen keskimmäinen poika.

Gregin paras kaveri Rowley Jefferson on tyhmä, ylipainoinen ja lapsellinen. Greg tapasi hänet pari vuotta sitten. Rowley oli juuri muuttanut heidän lähelleen ja Greg rupesi Rowleyn kaveriksi, koska Rowley oli silloin aika säälittävä. Rowley harrastaa karatea ja käy karatekerhossa 7-vuotiaiden poikien kanssa, eikä häpeä sitä lainkaan.

Gregin isoveli Rodrick on ilkeä, laiska ja ahne. Rodrick pitää hevistä, Gregin kiusaamisesta ja nukkumisesta. Rodrick on rumpali hevibändissä nimeltään Loaded Diaper, mutta Rodrickin pakussa lukee Löded Diper.

Gregin äiti Susan on Gregin mielestä vain riesa, mutta rouva Heffley yrittää olla rakastava äiti ja vaimo. Hän ei valitettavasti tiedä paljonkaan nykyajan nuorten elämästä. Susan oli ollut kauan sitten ammatiltaan lastentarhahoitaja. Hän pitää kaikenlaisesta musiikista.

Gregin isä Frank on kova työntekijä, arvaamaton ja kiinnostunut Yhdysvaltain historiasta, erityisesti sisällissodasta. Frank ei pidä Rowleysta, ei arvosta Gregin kiinnostusta videopelejä kohtaan, inhoaa heviä ja aivan erityisen paljon hän inhoaa teinejä. Frank on huonoissa väleissä Rodrickin ja Gregin kanssa.

Gregin pilalle hemmoteltu pikkuveli Manny on erittäin itsekäs, kakaramainen ja ahne 2-vuotias pikkupoika. Äiti ja isä antavat Mannylle paljon oikeuksia, joita Greg ei saanut pienenä. Manny on myös kova kantelemaan. Manny on kannellut äidille ja isälle kaikista kolttosista, joita Greg on tehnyt hänen nähdensä.

Neropatin päiväkirjat on kirjoittanut Jeff Kinney. Niitä on ilmestynyt englanniksi neljä ja suomeksi kaksi: Diary of a Wimpy Kid (Neropatin päiväkirja, huhtikuu 2007), Rodrick Rules (Isoveli isottelee, helmikuu 2008), The Last Straw (tammikuu 2009) ja Dog Days (lokakuu 2009). Viides (The Ugly Truth) ilmestyy englanniksi marraskuussa 2010. Siitä on myös ilmestynyt yhdysvaltalainen elokuva Diary of a Wimpy Kid elokuussa 2010.

Aleksi Seppänen 20.10.2010, taksvärkkipäivänä

Netti-identiteetin arvo

2010-10-14T11:21:00.001+03:00

Blogger, Facebook, Youtube, Mese, Gmail, Hotmail, @vaasa.fi, kirjastot.fi ja muutamat keskustelupalstat syövät ison osan netissä viettämästäni ajasta. Joissakin näistä esiinnyn omana itsenäni, joko työasioiden velvoittamana tai esimerkiksi Facebookissa siksi, että se on aika pitkälti sen kyseisen toiminnan lähtökohta, mutta joissakin paikoissa alter egoilen kuitenkin toisenlaisilla nimillä. Netin anonyymikirjoitteluun en aio nyt ottaa kantaa siitä näkökulmasta, että puskista on helppo huudella asioita ilman, että todellisuudessa joutuisi ottamaan asioista vastuuta tai siihen, että joskus sieltä puskista käsin on yksinkertaisesti helpompaa ottaa osaa tietynlaisiin keskuteluihin.

Tämän sijaan aion ottaa kantaa siihen, että silloin kun on mielestään luonut itselleen tietyn ”aseman” johonkin tiettyyn sosiaaliseen palveluun, on huomattavan ärsyttävää jos joku toinen kaappaa sen identiteetin ja omalla toiminnallaan vääristää tätä jo aikaisemmin luotua netti-identiteettiä.

Kirjastot.fi on kirjastolaisten ammattifoorumi. Se on myös avoin paikka kaikille, myös asiakkaille, mutta todellisuudessa kirjastossa työskentelevät ihmiset saavat siitä eniten irti. Siellä julkaistaan alan työpaikkoja, ajankohtaisia uutisia, yhteystietoja, mutta ennen kaikkea se on foorumi kirjastoaiheisille ammattipainoitteisille keskusteluille. Aktiivisin kanava siellä on Kirjastokaapeli, mutta esimerkiksi meille ammattioppilaitoskirjastoille on siellä myös oma alueensa keskustella. Foorumiin voi rekisteröityä valitsemallaan nimimerkillä MUTTA sinne voi myös anonyymisti kirjoitella joko ilman nimimerkkiä tai valitsemalla itselleen jonkun nimen mitä haluaa käyttää.

Ja nyt siellä joku muu siis kirjoittelee sillä nimimerkillä minkä itse olen rekisteröinyt sinne vuosia sitten.

Nyppii.

Varsinkin, koska tämän henkilön mielipiteet ovat useimmiten erittäin kärkkäitä ja usein täysin päinvastaisia omiini verrattuina. Itse seuraan erittäinkin tarkkaan tiettyjen nimimerkkien viestejä, en ole tokikaan varma, että seuraako kukaan minun – mutta jos näin olisi niin siellä kyllä ihmeteltäisi, että minkä täyskäännöksen olen ajatusmaailmani kanssa tehnyt.

Sanoinko jo, että nyppii?!

En oikein tiedä mikä toimisi vastaiskuna. Tällä hetkellä olen vetäytynyt pois kyseiseltä palstalta kokonaan, en halua ottaa osaa enkä halua edes lukea mistä muut keskustelevat. Se on huima pudotus siitä, että aiemmin tuli aina päivittäin käytyä siellä juttelemassa, vertailemassa, kehittämässä. Nyt ei huvita, vaan todellakin nyppii.

Tämä on ehkä kuitenkin se pienin osa siitä kuinka netissä voi aiheuttaa toiselle mielipahaa. Ja ehkä tämä on tapahtunut ihan viattomasti, toisen tietämättä ja tajuamatta sitä, että siellä on siis jo joku tällä samalla nimimerkillä rekisteröitynä käyttäjänä. Se mitä en kuitenkaan ymmärrä ollenkaan on tahallisesti toisen oikeilla nimillä luotuja epämääräisiä profiileita tai järjestelmällistä nettikiusaamista. Niin kuin elämässä muutenkin, tulee netissäkin varmasti vastaan sellaisia ihmisiä, joista ei niinkään pidä, mutta mielestäni sen oman käytöksen voi ohjata johonkin toiseen suuntaan kuin ilkkumiseen. Ja ehkä kannattaa tosiaan miettiä vähän myös sitä minkälaisia kuvia itsestään pistää jakoon, ettei tarvitse ajatella joutuvansa tekemään näin.

Arvonta suoritettu - Lotteriet gjort - Lottery conducted

2010-10-12T12:27:00.001+03:00

Mielikirjan äänestys on päättynyt ja kisan onnelliset voittajat arvottu. Favoritbokens röstning har gått ut och lotteriet gjort. Voting of favorite book is now finished and the happy winners are:

Grillisetti / Grillset:
Sabina Backholm

Taskulamppu / Ficklampa / Flashlight
Alexandra

T-paita / T-skjorta / T-shirt
Jani Vesterbacka

Ostoskassi / Shoppingväska / Shoppingbag
Johanna Nyberg

Muistio / Penna-skrivblockset / Pen-memoset
Aleksi Mäkkylä

Suosio hajaantui hienosti eri kirjoille ja kirjailijoille. Ainoastaan J.R.R. Tolkien sai ääniä kahdelta eri henkilöltä :) Så här ser ut listan av favoritböcker som har kommit fram här i vår blog och i facebooksidan. Here is the result of voteing in undefined order:

- Sidney Sheldonin kirjat
- Tolkienin kirjat
- Neropatin päiväkirja
- Sormusten herra
- Sinuhe egyptiläinen
- Nancy
- Walter Moers: Uinuvien kirjojen kaupunki
- Slash & Anthony Bozza: Slash
- Da Vinci koden
- Röda lilja
- Pojken som kallades det
- Anthony Bourdain: Kitchen Confidental
- Mccourt: Ängeln på sjunde trappsteget

Saattaa olla, että kuulette näistä teoksista vielä lisää syksyn ja talven kuluessa. Det kan hända att ni får höra om de här böckerna lite mera under loppet av hösten och vitern. Maybe we'll come back to these book later on this autum and winter ...

Voittajat voivat noutaa voittonsa kirjastosta ID-korttia vastaan tai ottaa meihin yhteyttä sähköpostitse. Vinnarna kan hämta sina vinster från biblioteket mot sina ID-kort eller kontakta oss med e-post. Winners can pick their prizes from the library agains their ID-card or contact us by e-mail: vaokirjasto@vaasa.fi

Onnea voittajille - Grattis till vinnarna - Congratulations to the winners!!!

Kilpailu / Tävling / Competition

2010-10-07T12:03:00.002+03:00

Mielikirjapäivää vietetään vuosittain aina Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10.10. Koska tänä vuonna kyseinen päivä osuu sunnuntaille, ajattelimme Leenan kanssa juhlistaa päivää tästä päivästä alkaen ja aina jatkuen Leenan blogivuoropäivälle 12.10.

Olemme koonneet tänne kirjastoon esille sellaista kirjallisuutta,joista me pidämme. Sinä voit osallistua tapahtumaan kertomalla meille oman mielikirjasi nimen joko tähän blogipostaukseen tai vaihtoehtoisesti meidän Facebookiin. Vastausaikaa on tiistaille 12.10 klo. 10.00 asti. Kaikkien osallistuneiden kesken arvomme VAKKilta saadun grillisetin, logolla varustetun ostoskassin sekä kynä- lehtiösetin sekä VAOlta saadut logoilla varustetut t-paidan sekä taskulampun.

(pienempiä palkintoja voimme lähettää myös postitse, mutta grillisetti on noudettava täältä meiltä)

Favoritboksdagen hölls alltid på Alexis Kivi- och den finska litteraturens dagen. Vi ska fira dagen mellan i dag och nästa tisdagen 12.10.

Vi har plockat fram de böckerna som vi, Leena och jag, tycker mest om och du kan berätta antingen här eller vid vår Facebook-sida att vilken är din favoritbok. Vi lottar ut olika priser med alla deltagare. Svara innan tisdagen 12.10 klockan 10 och du har chansen att vinna VAKKs grillset, shoppingväska, penna- skrivblockset, VAOs t-skjorta eller ficklampa.

(vi kan skicka ut små priser, men om du vinner grillsetten det måste du hämta härifrån)

Vi are celebrating FavouriteBook-day between today and next Tuesday and we have collected here an exhibition which showcases our own favorite books.

If you want to participate, enter your favorite book either here or on our Facebook-page. We’ll draw the prices between everyone who entered. Prices include a grillset, shoppingbag, pen/memoset, t-shirt and a flashlight. Submit your entry before ten o’clock on next Tuesday 12th October.

(if you win the grillset, you must come pick it up from here)

Pää auki! - Säkeitä nuorille

2010-10-05T13:26:00.001+03:00

Runojen lukeminen mielletään yleensä keski-ikäisten tai eläkkeellä olevien naisten harrastukseksi. Tähän ennakkoluuloon pyrkii tekemään säröä Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston toimittama nuorille suunnattu runokokoelma ”Pää auki! – säkeitä nuorille.

Esipuheessa tekijät väittävät, että runous on nykyään muotia. Onkohan oikeasti näin? Itse en kyllä ole varsinaisesti huomannut, mutta se on kyllä totta, että runouden käsite on tullut laajemmaksi ja jotenkin hyväksyvämmäksi. Eli nuorten ihmisten näkökulmasta on ihan ok sanoa, että esim. rap-artistit ovat omanlaisiaan runoilijoita. Myöskin itse runoileminen on tullut jotenkin helpommaksi ja ”normaalimmaksi”. Kuka tahansa voi julkaista omia runoja esim. Runotorstain haastesivulla tai kokonaan oman runokirjan omakustanteena huomattavasti helpommalla kuin ennenvanhaan.

Itse en ole mikään runoihminen. En yleensä lue runoja, koska harvemmin ymmärrän mitään, mitä niissä puhutaan. Tästä lähtökohdasta tartun nyt tähänkin käsillä olevaan teokseen – siis epäluulolla.

Ensimmäinen plussa täytyy antaa Virpi Talvitien iloiselle kuvitukselle. Tavlitiehän on palkittu kuvittaja eikä todellakaan petä tässäkään kohtaa. Kuvitus on eloisa, hilpeä, elämänmakuinen ja nuorekas. Eli jos ei jaksa lukea runoja voi ihan hyvin katsella pelkkiä kuvia. Kuvitus tekee kirjaan tarttumisen helpommaksi, kuvia katsellessa voi halutessaan jopa lukaista säkeen sieltä täältä ja yllättävää kyllä kiinnostua!

Kirjan runot ovat pääosin peräisin 1990 – 2000 luvulta, lukuunottamatta muutamaa käsittämätöntä ja mielestäni turhaa poikkeusta. En ihan ymmärrä, miksi Eino Leinoa pitää tunkea jokaiseen mahdolliseen Suomessa julkaistavaan antologiaan. Onko siitä olemassa joku sääntö? Uuno Kailas on sentään jätetty pois. Muuten runot ovat tuoreita, sekä kieleltään että aiheiltaan nykyihmisellekin ymmärrettäviä. Mukana on mukavasti myös tuttua rocklyriikkaa. Laulettu runohan on jollakin tavalla paljon helpompi asia kuin kirjoitettu teksti. Laulussa ei ole niin erityisen väliä sillä ymmärtääkö mitään, se voi kuulostaa silti hyvältä. Tekstissä sen sijaan ainakin minua vaivaa joku, ehkä turha ymmärtämisen pakko.

Runot on kokoelmassa jaettu aihepiireihin, joten esim. sydänsuruista kärsivän on helppo löytää omaa tunnetilaansa vastaavat runot. Ihan perus nuorten aiheita ovat nämä rakkaus, ystävyys, koulu, aikuistuminen ja yleinen elämisen ahdistus. Mukavaa erilaista ovat esim. oman kokonaisuutensa muodostavat lemmikkieläinrunot.

Ja lopuksi kolmen murrosiän eripuolilla ja sen keskellä elävän lapsen äitinä haluan laittaa tähän Jarkko Martikaisen runon

Malttia
Jos on vaarassa menettää malttinsa
voi olla hyvä maata hetki aloillaan.

Jos maltti katoaa täydellisesti
on varmaan paras juosta ulos huutamaan.

Jos huutaa ja muut kummaksuvat sitä
kohtelias kertoo huutamisen syyn,
vaan jos se on yksityinen tai arka asia
voi olla vaara että silloin menettää malttinsa
lopullisesti
ja mitä siitä seuraa, on kauheaa kuvitella.

Tästä syystä meidän tulee säilyttää malttimme
vaikkei se totisesti ole helppoa.

10 Easy Ways to Spot a Librarian, part 3

2010-09-30T07:56:00.002+03:00

His/her own loans are late:

Or maybe it's just me...

Sujuvasti suomea, osa 2

2010-09-28T14:55:00.003+03:00

Jos Gummeruksen Suuri Suomen Kielen Sanakirja tuntuu liian kömpelöltä apuvälineeltä sujuvan suomen opiskelussa, voi tie katu-uskottavuuteen avauta näppärämmin myöskin Gummeruksen kustantaman Oikeeta suomee - Suomen puhekielen sanakirjan avulla.

Alkusanojen mukaan kirjaan on koottu sellaisia suomen kielen sanoja, joita käytetään arkisessa puheessa ja myös kirjoittelussa kielessä esim. sähköposteissa ja tekstiviesteissä. Kirjaan valikoitu sanasto on kauttaaltaan arkityylistä.

Kirjan kohderyhmänä on nähty erityisesti suomea vieraana kielenä opiskeleva kielenkäyttäjä, joka on oppinut suomea kirjakielen avulla ja tarvitsee apua juuri arkipäivän tilanteissa. Iloa ja oivalluksia kirja tarjoaa myös äidinkielenään suomea puhuville ihmisille.

Ja tässä taas muutama satunnainen esimerkki:

asfaltti-ihottuma - ihottuma, joka syntyy tielle kaatumisesta.
ei ala mitään - varsinkin lasten puheessa kyllästymisestä tai harmistumisesta: ei haluta tehdä mitään.
ei paha - hyvä, ei hassumpi
hei haloo - voimakasta erimielisyyttä, närkästymistä tai paheksumista ilmaisemassa: älä puhu roskaa, hei, haloo
hujakoilla - paikkeilla, kieppeillä, suunnilleen.
häkki - 1. vankila, putka 2. maali
korjata luunsa - poistua häipyä, lähteä pakoon
löysä raha - helposti käyttöönotettava raha, ylimääräinen raha
mennä herneet nenään - suuttua, kimpaantua, (pikkuasiasta, vähästä)
mustamaija - pakettimallinen poliisiauto.
myrskyn merkki - ihminen vihaisen näköisenä, raivoon purskahtamaisillaan.
nippelitieto - pikkutieto, toisarvoisena pidetty tieto
no joo - ilmaisemassa myöntymistä, ilman muuta., kyllä vain
no joo joo - ilmaisemassa vastahakoista myöntymistä, niin kai sitten
torikassi - hyvin pieni henkilöauto
vitsit vähenee, vähissä - keinojen konstien vähenemisestä, tilanteen vakavuudesta
vääntää rautalangasta - selittää mahdollisimman yksinkertaisesti, helppotajuisesti

Eli jos alkaa olla vitsit vähissä eikä onnaa enää edes rautalangasta vääntäminen voi joko korjata luunsa ta tarttua tähän opukseen.

Esittelyssä/Introducerar

2010-09-23T11:36:00.003+03:00

Opinnäytetyöt / Lärdomsprov (slutexamen)

Palaan Leenan ajatukseen siitä, että selatessa uusia kirjoja tekee melkein mieli lähteä opiskelemaan jotain uutta alaa. Allekirjoitan ajatuksen täysin ja allekirjoitan senkin, että mitä kiinnostamattomatkin aiheet saattavat alkaa kiinnostaa, kun eteen osuu vähintäänkin hienolla kannella varustettu kirja.

Uusien kirjojen lisäksi koen samanlaista innostumista tänne saapuvien opinnäytetöiden suhteen. Saamme siis tällä hetkellä tänne aina valmistuneiden liiketalouden ja viestinnän- ja lähihoitajaopiskelijoiden hyvin arvosanoin merkityt opinnäytetyöt ja säilytämme niitä kokoelmissamme viitisen vuotta. Opinnäytetöitä saa kaiken muun aineistomme tapaan lainata ja varata ja laina-aika niissä on se tuttu kolmisen viikkoa.

Jag upprepar Leenas tanke om det, att när man bläddrar nya böcker man vill nästan gå och plugga sig till ett nytt yrke. För mig böckerna är inte den enda saken som väcker den här lusten. Lärdomsprov väcker den också. Alttså i biblioteket finns sista fem årets bästa lärdomsprov från fekos området (& också finska närvårdare slutexamen). Man kan låna dom såväl som allt vårt material. Lånetid är tre veckor.

Här under finns några exemplar som jag har varit intresserad av.

Tässä on esimerkkeinä joitakin niistä, joita olen vähän hartaammin selaillut luetteloinnin yhteydessä ja harkinnut jopa lainaamista:

Gustav Granlund: Apples historia, 2010 (nää-ä, jag har inte Mac och faktiskt den enda gången jag har använt sådant dator var i fjol då vi höll på orienteringsstudier för medieassistentklass.. Och jag var nästan panikslagen eftersom jag måste visa dom hur man använder vårt nätbibliotek, men jag visste inte att hur man använder Mac. Det gick nu bra, efter vi frågade några saker från Niklas F..Men, Apples historia, ja, jag vill läsa. Och kanske nästa gången när jag måste köpa ett nytt laptop, det kunde vara Mac.)
Karel Vedro: Muoti- ja mainoskuvaus, 2010 (autoin Karelia löytämään lähteitä kyseiseen työhön ja koska itse tykkäilen valokuvata on kaikki valokuvaukseen liittyvät teokset kiinnostavia, vaikka ammattimainen valokuvaus on kohdallani miljoonien valovuosien päässä.)
Minna Ahonen ja Teresa Pollari: Hevosen terapeuttinen merkitys kuntoutuksessa, 2009 (en ratsasta, ne kerrat joina olen joutunut ratsastamaan olen hysteerisesti puristanut suitsia ja pelännyt koko ajan tipahtavani. Olen myös aivan uskomattoman allerginen hevosille ja niiden ympäristössä oleville asioille, esim. heinille. Tästä huolimatta kyseinen työ oli silti erittäin mielenkiintoinen ja kattava.)
Sari Iso-oja, Saija Pennanen: Muisteluhetki vanhuksen kanssa, 2008 (aww..)
Mikaela Pakkanen ja Jami Unkuri: Kyselytutkimus – World of Warcraft, 2008; Vildane Kelmendi ja Jutta Tuisku: Vaasan Kultajousi ja sen asiakastyytyväisyys, 2008; Ida Halt ja Hanna Myllymäki: Hennes & Mauritz ja asiakastyytyväisyystutkimus, 2007 (tutkimus kuin tutkimus niin i’m interested.)

Varsinkin datanomipuolen opinnäytetyöt ovat usein suunnannäyttäjiä omalla alallaan. Niin kuin voitte arvata kirjamarkkinat laahavaat kyseisen alan suhteen välillä uskomattomankin jäljessä. Opinnäytteiden avulla meillä on mahdollista saada sellaisistakin asioista tietoa, mistä ei ole vielä ilmestynyt virallisempaa julkaisua.

Datanomexamen är särskilt bra eftersom böcker från det område publiseras ganska långsamt. Med hjälp av slutexamen vi kan erbjuda material om saker som kanske har inte böcker om det ännu.

Datanomit eivät kuitenkaan ole ainoa tällainen aihe: Sirkka ja Tiina Ulkuniemen opinnäytetyöaihe vuonna 2008 oli Haarukkavirkkaus: virkkaustekniikoita, tuoteideoita. Laitoimme opinnäytetyön opinnäytetyöhyllyn sijaan varsinaiseen kirjakokoelmaamme, koska kaikista Suomen maakuntakirjastojen tietokannoista tarkastellen kyseisestä aiheesta ei olla sitten vuoden 1984 jälkeen julkaistu mitään ja niitäkin teoksia missä aihetta tarkastellaan on tämän lisäksi saatavilla vain kolme kappaletta. Kyseinen työ on erittäin kirjamainen, joten se täydentää hyvin käsityöhön liittyvää (kovin vähäistä) kokoelmaamme.

Kaiken kaikkiaan opinnäytteet ovat loistava lisä kokoelmaamme eivätkä ne siis palvele ainoastaan niitä, jotka tekevät seuraavaksi itse sellaisen. Kenen tahansa kannattaa siis tulla ”penkomaan” kyseistä hyllyä ja etsimään niitä oman mielenkiinnon aiheita.

Allt i allt slutexamen är bra tillsats för våra samlingar. Jag tror att vem som helst hittar någonting intressant från våra slutexamens hylla.

Uusien kirjojen lumo

2010-09-21T16:15:00.003+03:00

Yksi kirjastotyön ehdoton plussapuoli on, että täällä saa miltei päivittäin käsiinsä uusia, vastailmestyneitä kirjoja. Uusissa kirjoissa on jotain käsittämätöntä taikaa. Aihe saa olla miltei kuinka outo ja itselle epäkiinnostava tahansa ja silti siitä kirjoitettu uusi kirja saa aikaan kummaa innostusta. Itse olin tässä taannoin miltei valmis hakeutumaan lähihoitajakoulutukseen, kun sain luetteloitavakseni kasan lähihoitajien uusia oppikirjoja. Oikeastihan en ole mikään hoitajatyyppi, enkä varmasti olisi jaksanut lukea niitä kirjoja läpi. Sekin on plussaa: täällä saa vapaasti plärätä vaikka mitä kirjoja ilman minkäänlaista pakkoa lukea niitä oikeasti.

Kuvassa Eeva luetteloi uusia liiketalous&viestintäalan kirjoja. Hänen hermonsa lepäävät vilkkaan tiedonhaunopetustuokion jälkeen. Sekin on plussaa välillä työ on vilkasta ja välillä rauhallista.

Tritonia

2010-09-17T10:56:00.007+03:00

Niin kuin moni teistä on ehtinyt käydä syksyn aikana tutustumassa tänne meidän kirjastoon, kävimme myöskin me tutustumassa eilen toiseen kirjastoon; Tritoniaan. Tritonia on kaikille avoin kirjasto, jonka kokoelmat koostuvat Vaasan yliopiston, Vaasan ammattikorkeakoulun, Åbo akademin, Hankenin ja Novian aineistoista.

Jonna (oikealla) kertoo kokoelmista - Jonna (höger) berättar om deras samlingar

Kirjastoa esitteli meille kaupunginkirjaston ajoilta tuttu kollega, Jonna Hahto. Jonna toimii Tritoniassa informaatikkona ja vastaa mm. erilaisten sosiaalisten medioiden sekä Tritonian verkkosivujen ylläpidosta. Jonkin verran asiakaspalveluakin Jonnan työtunteihin mahtuu, joten saimme kattavan kierrätyksen Tritonian useissa kerroksissa. Näin pienen kirjaston lähtökohdista käsin Tritonian kokoelmat, työskentelytilat ja mahdollisuudet tuntuivat välillä huimaavilta. Henkilökuntaakin heillä on yli 60, kun me puolestamme Leenan kanssa hoidamme tämän kirjaston kaksin.

Kurssikirjoja – kursböcker

Så väl som många av er har bekantat sig till vårt bibliotek, hade vi också chansen att besöka ett annat bibliotek; Tritonia. Tritonia består av Vasa universitetets, Vasa yrkeshögskolans, Åbo akademis, Hankens och Novias samlingar och biblioteket är öppet för alla.

Jonna Hahto, informatiker, presenterade oss biblioteket. Vi båda hade lärt känna henne då vi alla jobbade i stadsbiblioteket. Nu ansvarar hon till exempel Tritonias olika sociala medier och bland annat deras webbsidor.

Gradukokoelma - Pro gradu-avhandlingar

Tritonia kände så stort i jämförelse med vårt eget bibliotek. Vår bibliotekspersonal bestå av Leena och jag men dom har personal över 60!

Yhteystiedot - Kontaktuppgifterna:
Kotisivu-hemsida
Facebook
Twitter

Tritonia Yliopistonranta
PL 331, 65101 Vaasa
Yliopistonranta 7, 65200 Vaasa
Puh. lainaus: +358-6-324 8201
Email lainaus: loans@tritonia.fi

Tritonia Raastuvankatu
Raastuvank. 29-33,65100 Vaasa
Puh. lainaus: +358-20-766 3538
Email: raastuvankatu@tritonia.fi

Tritonia Sarjakatu
Sarjakatu 2, 65320 Vaasa
Puh. lainaus: +358-6-328 5133
Email: seriegatan@tritonia.fi

LAPSI - BARN - CHILD!

2010-09-14T10:45:00.001+03:00

Aloitamme kirjastossamme näyttelysarjan aiheesta Ihmisen elämänkaari. Luonnollisesti ensimmäisen näyttelyn aihe on lapsuus. Näyttely koostuu oman kirjastolle materiaalista ja pyrimme valottamaan aihetta mahdollisimman monesta näkökulmasta.

I bibliotek startar en ny utställningserie om teman levnadslop. Naturligtvis den första delen av utställningen handlar om barndom. Utställningen är sammansatt av vårt eget material och syftet är att belysa ämnet från olika synpunkt.

10 easy ways to spot a librarian

2010-09-09T13:32:00.002+03:00

Scaringly interested in statistics

Keliakiaviikko 6.9. - 12.9.

2010-09-07T14:49:00.002+03:00

Tällä viikolla vietetään Keliakia-viikkoa. Tietoa sekä keliakiasta että gluteenittomasta ruokavaliosta voi etsiä paitsi kirjastomme kirjoista ja lehdistä, myös Keliakialiiton sivuilta tai esim. Terveyskirjastosta.

Paluu juurille

2010-08-31T16:27:00.001+03:00

Vietimme eilen työpaikallamme toimintapäivää. Aamupäivä sujui erilaisissa liikunnallisissa aktiviteeteissa, mutta iltapäivällä päätimme Eevan kanssa vierailla Palosaaren kirjastossa.

Palosaaren kirjastolla on meille molemmille erityinen merkitys, koska olemme molemmat siellä työskennellessämme päättäneet alkaa tosissamme opiskella kirjastoammattia ja siellä olemme myös olleet ensimmäisen kerran samassa työpaikkassa. Eli jotain mystistä tuossa paikassa kai täytyy olla :)

Palosaaren kirjastosta löytyy luettavaa moneen makuun, myös nuorille aikuisille. Kirjaston kokoelmaa voit selata Venny-verkkokirjastossa. Muista valita toimipisteeksi Palosaari.

Introducerar

2010-08-26T10:32:00.005+03:00

Datortidningar i våra samlingen

Datormagazin är tidning i första hand för IT-utvecklare, webbmakare och programmerare och det hjälpar med att producera till exempel webbsidor, program, ljud och grafik. Datormagazin utkommer med 12 utgåvor per år och biblioteket har tre årgångar om det att lånas.

PC för alla är ganska liknande tidning med Datormagazinet. Nyaste numret innehåller till exempel artiklar om olika e-boksläsare, snabbguide om Google Maps och Google Earth och 66 Facebook-tipsar. Alla tidningar innehåller också en program-cd. Den här gången den innehåller tre månaders fria uppdateringen till Norman Security Suite, komplett fotostudio av Studioline Photo Classic 3 SE och Xara3d som hjälpar att designa tredimensionell grafik enkel.

Om de två tidningar är inte tillräcklig, vi har också engelska tidningar Mac Format, Linux Format och Computer arts, och finskspråkiga tidningar Mikrobitti och Mikro PC.

Suomea sujuvasti, osa 1

2010-08-24T13:29:00.001+03:00

Kirjastomme hyllystä löytyy tällä hetkellä useita kappaleita Gummeruksen suurta suomen kielen sanakirjaa. Tämä opus on näppärä työkalu esim. maahanmuuttajille ja muille suomea uutena kielenä opiskeleville. Vai onko?

Tässä muutama satunnainen esimerkki:

hälytysajoneuvo – ajoneuvo, jota käytetään hätätilanteissa ja joka antaa tällaisissa tilanteissa erityisiä ääni- ja varoitusmerkkejä.

kauppakomppania – erityisesti 1600- ja 1700-luvulla perustettuja yrityksiä, joille kruunu tms. myönsi yksinoikeuden kaupankäyntiin tietyllä (siirtomaa-)alueella tai tietyssä tuoteryhmässä.

maihinnousukengät – eräänlaiset varrelliset ja nauhalliset sotilassaappaat.

maihinnousutakki – kevyehkö reisipituinen päällytakki, joka muistuttaa erästä Yhdysvaltain armeijassa käytettyä takkia.

matkapuhelin – radioteitse yleiseen puhelinverkkoon yhdistetty puhelin, jolla voidaan soittaa ja vastaanottaa puheluita missä tahansa kantoalueen osassa.

metsäpalovaroitus – maahan tai joillekin maan alueille helposti syttyvän metsäpalon varalta annettava varoitus yleisissä tiedotusvälineissä.

mikrotietokone – etenkin henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettu minitietokonetta pienempi tietokone.

minitietokone – mikrotietokonetta suurempi ja suurtietokonetta pienempi tietokone.

osakehuoneisto – huoneisto, joka kuuluu asunto-osakeyhtiöön ja jonka hallintaan oikeuttavat tietyt yhtiön osakkeet.

puhelin – laitteisto puheen tai muun äänen siirtämiseksi pitkiäkin etäisyyksiä erityisesti sähkön avulla, puhelinlaitteisto kokonaisuutena, puhelinkone.

suurtietokone - ?

taulukkolaskentaohjelma - mikrotietokoneen ohjelma, jonka taulukoilla voidaan suorittaa erilaisia taloudellisen suunnittelun ym. laskutoimituksia.

televisio – liikkuvien kuvien ja äänen välittäminen etenkin langattomasti; asema tai laite, jolla tällaista kuvaa lähetetän tai varsinkin vastaanotetaan.

Etsi kirjaa kirjastosta

10 Easy Ways to Spot a Librarian

2010-08-19T13:31:00.001+03:00

Alphabetizing in unusual places

Esittelyssä Taika-lehti

2010-08-17T15:47:00.002+03:00

Taika on nykyaikainen askartelun ja käsillä tekemisen erikoislehti, josta on iloa ja hyötyä paitsi kaikille askarteluintoisille myös esim. lasten ja nuorten parissa työskenteleville ihmisille, kuten lähihoitajille. Lehden jokaisesta numerosta löytyy monitasoisia käsillä tekemisen ideoita aloittelijoille, lapsille ja lapsenmielisille, vaativampia töitä ja tekniikoita aikuisille, edullisia askarteluideoita kouluille, kerhoille ja päiväkodeille. Taika esittelee uusia tekniikoita, työvälineitä ja materiaaleja.Monet Taika-lehden ideat hyödyntävät trendikkäästi kierrätysmateriaaleja.

Meidän kirjastoomme Taika on tullut vuoden 2010 alusta alkaen. Paikalla olevista lehdistä löytyy monenlaista sesonkipuuhaa ja mm. leimailukoulu jatkosarjana. Uusimman numeron (8/2010) teemana on luonnollisesti syksy ja koulun alkaminen.

Dreaming of...

2010-08-16T13:06:00.002+03:00

Italy..

Allekirjoittanut on nyt jo kahden viikon ajan ollut töissä ja vaikka arkeenkin oli kiva palata, loma-asiat siintäävät silti vielä vähän mielessä. Koska en tänä kesänä matkustellut ulkomaille, harrastan yhä todellisuudenpakoa tästä arjesta keskittymällä Italiaa käsittelevään kirjallisuuteen. Olen pariinkin otteeseen aikaisemmin käynyt Italiassa; äidin kanssa Sorrentossa ja kavereiden kanssa Cattolicassa, mutta silti yhä voisin mennä sinne uudelleen.

Olen kesän aikana lukenut Frances Maysin kirjan Kesä Toscanassa. Henkilökohtaisesti pidin elokuvasta enemmän, mutta kirjakin pitää yllä Italia-innostustani. Kotona odottaakin nyt kaupunginkirjastosta lainattu jatko-osa: Bella Toscana sekä minulle suositeltu Annie Hawesin vähän samantyylinen kirjasarja. Nämä kirjathan kertovat siis ulkomaalaisista, jotka haaveilevat muutosta Italiaan / tilanteen mukaan yllättäen ostavat talon sieltä ja asettuvat sinne elämään uuteen maahan ja kulttuuriin. En tiedä haaveilisinko siitä itse, mutta joskus voisi todella olla mukava viettää viikkoa pitempi aika kyseisessä maassa.

Todellisuudenpakoa avittaa ja kaipuuta helpottaa suhteellisen helpohko saatavuus italialaisten asioiden osalta. Italialaista jäätelöä ei nyt taida Vaasasta saada, toisin kuin esimerkiksi Turusta tai Tampereelta, mutta ravintoloita riittää ja helposti ruokaa voi valmistaa myös itse.

Jos itsekin haluat osviittaa siitä miten voit valmistaa Italialaista ruokaa tai haluat vain tunnelmoida kuvien parissa – olemme laittaneet esille aihealueen mukaisia kirjoja ja lehtiä.
**

Jag har lite svårigheter att glömma sommaren. Jag gick inte utomlands och kanske därför saknar jag ännu om det. Jag har läst så många böcker om Italien, till exempel böcker som Frances Mayes har skrivit. Hon har skrivit två: Under Toscanas sol och Bella Toscana - och jag rekommenderar dom för alla som söker någonting lätt att läsa och som vill ännu drömma om sommaren. Vi har dom inte här i skolans bibliotek men båda finns i stadsbibliotekets samlingar.

Vi har plockat upp några andra böcker och tidningar om ämnet till en utställning här i biblioteket.
**
Dreaming of Italy.. if you want to join and borrow some, we have collected books and magazines on display.

Esittelyssä

2010-08-12T09:47:00.003+03:00

Kontrolli
+ turvallisuusalasta vähän muutenkin

Kontrolli on turvallisuusalan erikoislehti, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Lehti käsittelee turvallisuusalan asioita juuri sen parissa työskentelevien vartijoiden, järjestyksenvalvojien, poliisien, palomiesten yms. näkökulmista käsin. Lehden nettisivut keskustelupalstoineen löydät osoitteesta http://www.kontrolli.fi/ Kontrolli on tilattu tänne kirjastoon keväällä, joten meillä on sitä täällä vasta kaksi numeroa - molemmat ovat kuitenkin paikalla ja lainattavissa!

Turvallisuusalan lehdistä meille tulee myös aiheenmukaista nimeä kantava Turvallisuus. Sen lisäksi hyllystä paikalta löytyy tällä hetkellä mm. Paasosen kirjoittamat Palvelu yksityisellä turvallisuusalalla ja Vartijan korttikoulutukset sekä Kerttulan kirjoittama Vartijan ja järjestyksenvalvojan oikeusasema. Kaikki kyseiset kirjat löytyvät hyllyluokasta 35.7.

**

I litteraturvärlden säkerhetsbrachen är väldigt nytt område så därför har vi inte nästan ingenting om det på svenska. Om DU vet någon bra bok om säkerhetsbranchen, var vänlig och skriv ditt förslag här under!

Mä oon täällä vaan töissä ...

2010-08-10T15:58:00.001+03:00

Syksyn ensimmäinen varsinainen työpäivä alkaa olla ohi. Varsinaisella tarkoitan sitä, että kirjasto on auki ja asiakkaita pukkaa ovesta sisään tasaisena virtana. Eli enää ei istuta takahuoneen hiljaisuudessa kaikessa rauhassa luetteloimassa.

Ensi shokin jälkeen tämä on kyllä aika kivaa. Yhtään ei tunnu siltä, että osaisin jotakin, mutta jotenkin kuitenkin aavistelen, että aika pian opin taas ja varmaan jo huomenna on selkeämpi päivä. Ja asiakkaathan on niin ihania - toivat meille pullaakin!! Sen voimin mennään taas pitkälle :)

...

2010-08-02T08:32:00.000+03:00

Kesälomani oli ja meni.. Valmistaudumme Leenan kanssa uuteen

syksyyn ja avaamme kirjaston 10.8.

Mitt sommarlov tog slut. Jag och Leena öppnar biblioteket tisdagen 10.8.

I ran out of summerholidays... Leena and I will open the

library on Tuesday 10th August.

Kesä-Sommar-Summer-Sommar-Kesä

2010-06-23T08:36:00.001+03:00

Blogimme jää kesätauolle kesälomiemme ajaksi. Palataan asiaan syksyllä uusin ideoin!

Vårt blog ska också ha sommarlov. Alltså, syns efter våra sommarlovet!

This blog will quiet down for summertime. We'll be back in the autumn with all new ideas!

Sosiaalisen median kiemuroissa

2010-05-12T13:39:00.002+03:00

Jos saisin jokaisen ihmisen lukemaan tänä vuonna yhden kirjan, se kirja olisi Antti Isokankaan ja Riku Vassisen Digitaalinen jalanjälki. Kirja kuvailee sitä millä keinoilla voi parhaiten hyödyntää erilaisia yhteisöpalveluita ja mihin erityisesti yrityskäytössä olevien bloggaajien tai Facebookkailijoiden tulisi kiinnittää huomiota.

Sarjassa ”katsoin ehkä itsekin peiliin”.

Facebook, Twitter, Youtube, Irc-Galleria, blogit yms. kukoistaa, mutta terminä sosiaalinen media tai siihen rinnaistettava Web 2.0 alkaa olla aika kulunut. Termin puolesta kiistelläänkin puolesta ja vastaan.

Yhteisöllinen media millä tahansa sanankäänteillä sekä tavalla tai toisella, on tullut kuitenkin jäämään. Ei tietenkään välttämättä juuri niissä muodoissa missä nyt; esimerkiksi Secondlifestä Digitaalisen jalanjäljen kirjoittajat toteavat, että se oli aikansa tähdenlento, jota voisi hyvinkin verrata myös WinCapitaan. Itse en ole koskaan tajunnutkaan sitä tajutonta hypetystä mitä Secondlifeen on kohdistettu, mutta toisaalta on myös paljon ihmisiä, jotka eivät tajua omaa hypetystäni Facebookkiin.

En itse kuitenkaan vetäisi määritelmää niin pitkälle kuin tämä bloggaaja sen suhteen, että sosiaalinen media olisi itserakkaiden ihmisten puuhaa. Ei ole tokikaan poissuljettua etteikö siinä saisi jonkinlaista mielihyvää, kun joku käy nauramassa sille päivityksellä jossa illan aikuisviihdettä tarjosi exhibitionistinen beagle ja sen lelupupu tai kehumassa yhteiskuvaa minusta ja Avril Lavignesta, mutta en olisi silti mieltämässä itseäni suoralta käsin itserakkaaksi. Koen samanlaista mielihyvää kuitenkin siinäkin, kun pääsen katsomaan toisten kuvia ja päivityksiä ja esimerkiksi työkavereistakin on mukava nähdä muutakin puolta kuin vain sitä työminää (vaikka jonkinlaisissa suhteellisen suppeissa ja hallittavissa rajoissa haluankin kaverimääräni pitää).

Ehkä oma viehätykseni Facebookkiin johtaa juurensa siihen, että se on aika pitkälti se palvelu, joka kokoaa lähes kaikki kaverini yhteen. On kovin ankeaa yrittää sosialisoitua Myspacessa, Linkedin:issä tai Twitterissä, kun siellä olemassa olevat kaverit on laskettavissa yhden käden sormilla, jos niilläkään. Toki näissä on ehkä enemmän takana verkostoituminen tuntemattomien kanssa, mutta minua viehättää Facebookissa se, että pysyn perillä siinä mitä omille kavereilleni kuuluu.

Jotta olisin toki taas vaihteeksi ristiriitainen, on myönnettävä kuitenkin, että henkilökohtaista blogiani ei lue yksikään tuttu, Youtubekanavan löytää parhaiten joku Avrilistä tykkäilevä (eli ei yksikään tuttu), jo alunperin kuolemaan tuomittua Twitter-kokeiluani seuraa ainoastaan työkaverini Leena ja joku tuntematon Justin Bieber-fanikerhon vetäjä (??). Vaikkakin osasta näistä tuntemattomista on tullut kavereitani, ja osan nimimerkit tunnistan jo muualla bittiavaruudessa, en koe omakseni sitä, että klikkailisin joka toisen tuntemattoman itselleni kaveriksi tai hamuaisin pitkiä nimilistoja meriiteiksi.

Tarkoitus ei ollut, että tästä tulisi joku naamakirjaa ylistävä kirjoitus, se nyt taitaa olla kuitenkin omalle käytölleni se parhain, toimivin, kätevin, ja ah niin ihana.

Mitä palveluita itse käytät? – vastaa kyselyyn sivupalkissa!

Prilli vai Uuno

2010-05-04T11:30:00.007+03:00

Kirjastonhoitaja on kaunokirjallisuudessa aika tavallinen sivuhenkilö. Aika ikävä sellainen, itseasiassa. Ajatelkaamme vaikkapa Tylypahkan Matami Prilliä: kaikki mitä hänestä tiedämme on jollakin tavalla ikävää ja kuivaa. Monen fiktiivisen kollegansa tavoin hän vartioi valtakuntaansa mustasukkaisen omistavasti ja erityisesti sitä kaikkein kiinnostavinta Kiellettyjen kirjojen osastoa. Itse kirjastohan on Tylypahkassa kiva ja hyödyllinen paikka ja koko romaanisarjaan sisältyy selkeä positiivinen viesti kirjaston oivallisuudesta: "Jos sinulla on ongelma, mene kirjastoon, niin Hermione tekisi". Kunhan vain ei olisi sitä harmillista kirjastonhoitajaa siellä ...

Tänä talvena olen löytänyt yhden positiivisen poikkeuksen tässä harmaassa kirjastoihmisten galleriassa. Ekaluokkalaisen tyttäreni Pikkumetsän Aapisessa seikkailee kirjastonhoitaja Uuno. Uuno on aktiivinen yhteisönsä jäsen ja kannustaa tietenkin ystäviään lukuharrastuksen pariin. Uuno pyörittää eräänlaista kirjaston kotipalvelua ja kuljettaa kirjoja mopolla ajellen asiakkaille.

Tässä teille Uunon Viikonpäivälaulu:

Maanantaina Uuno sanoi: "täytyy tehdä lista
tämän viikon mukavista kirjauutuuksista."

Tiistaina hän lajitteli kirjat kahteen pinoon.
Toinen oli suorassa, vaan toinen meni vinoon.

Keskiviikko aamuna hän hyvin varhain herää
ja kirjakassit kirjoja hän kukkuroilleen kerää.

Torstaina, kun kirjakierros vihdoin viimein alkoi,
Uunon mopo innokkaana Pikkumetsää halkoi.

Perjantaina Uuno sanoi mopo-ystävälleen:
"nyt on kierros tehty, puran kassit jälleen."

Perjantaina Uuno teki perunoista muusin,
sitten luki dekkaria, joka oli uusin.

Sunnuntaina Uuno luki paksun päivälehden.
Loppupäivän kulutti hän pihatöitä tehden.

-------------

Tämä kuulostaa niin mukavalta, että melkein haluaisin meidänkin kirjastoon tällaisen palvelun. Voitaisiin Eevan kanssa vuoropäivin ajella mopolla Sepänkyläntielle ja Runsoriin kirjoja viemään.

Facta, PressDisplay & Venny

2010-04-27T11:24:00.007+03:00

Kertaus on opintojen äiti ja nämä niillekin tiedoksi, jotka eivät ole fanejamme Facebookissa.. Alltså lite repetition om våra tjänster.. A short recap on our services..

***
Facta tyvärr bara på finska - only in Finnish

Kuka oli Minna Canth? Tai Tove Jansson? Entä kuka on Tapani Bagge, A.W. Yrjänä tai Lewis Hamilton? Mitä tarkoittikaan nettopalkka ja ylijäämä tai kuinka selittäisit tietämättömälle mitä on progressiivinen rock? Miten pelataan amerikkalaista jalkapalloa, jääpalloa tai kanoottipooloa? Koska Him ja PMMP on perustettu? Tarvitsetko käyttöösi kartastoa, tietotekniikan sanakirjaa, ruokasanastoa tai tarvitsetko listan kaikista Suomen presidenteistä?

Entä pistääkö valuuttakäärme? Onko absoluuttinen nollapiste vain yhtye? Onko huippusointu sitä, että soittaa aivan tajuttoman hyvin?

Kaiken tämän ja enemmän löydät Wsoy:n tarjoamasta Facta tietopalvelusta. Facta toimii ainoastaan koulun koneilta.

***
PressDisplay

Do you have a favourite newspaper from back home? Do you miss reading news in your own language? Do you want more than a website from a specific newspaper can offer?

Then head over to PressDisplay where you can read your home country’s news as if you were holding the newspaper yourself. Select the title by country or language.

Works only from the schools computers!

(Myös suomenkielisten lehtien näköispainoksia; Aamulehti, Iltalehti, Satakunnan kansa jne.)

***
Venny
FIN
Kirjaston verkkopalvelu toimii kaupunginkirjaston Venny-verkkopalvelun kautta. Näet samalla haulla sekä oman kirjastomme että kaupunginkirjaston kokoelmat.

Varatun aineiston noutopaikoista voit valita itsellesi sopivimman toimipisteen. Kaupunginkirjaston materiaalin varaus maksaa 1€.

Omia lainojasi voit tarkastella ja uusia, kun olet ensin kirjautunut sisään. Tarvittavan salasanan saat käymällä henkilökohtaisesti jossain kirjaston toimipisteessä. Käyttäjätunnus on kirjastokorttisi takana oleva numerosarja. Sama salasana toimii kaupunginkirjaston lainausautomaateissa.

Jos haluat katsoa lyhyen videon Vennyn käytöstä, klikkaa tästä.

SWE
Bibliotekets nättjänst funkar via Venny-nättjänst. Med samma sökning får du fram både våra och stadsbibliotekets samlingar.

För reserveringarnas avhämtningsplats kan du välja antingen skolbibliotekets servicestället eller någon av stadsbibliotekets serviceställen. Reservering från stadsbiblioteket kostar 1€.

Du kan kontrollera dina lån och förnya dem om du loggar in dig genom att klicka på Lån. Du kan också uppdatera dina kontaktuppgifter. Det lösenord, som behövs, får du av bibliotekets personal. Du bör personligen besöka biblioteket. Kund-ID är nummerseriet bakom ditt bibliotekskort.Pin-koden fungerar också på stadsbibliotekets utlåningsautomater.

Om du vill se en liten video om hur man använder Vennyn, så kan du klicka här

ENG
Our onlinelibrary works through citylibrarys Venny-onlineservice. The result of your search will consist on both ours and citylibrarys material.

If you want to reserve material you can choose the most suitable pick-up place from the list. Making a reservation on citylibrarys material costs 1€.

You can check and change your own information and renew your loans when you are logged in. You’ll need a pincode for doing that. You can get the pincode from any of the library units, but you have to go there in person. User id is number sequence behind your librarycard. The same pincode will work on citylibrarys loaning automatics.

If you want to see a short video about how you can search material through Venny, then click here.

2010-04-16T09:32:00.002+03:00

Free slideshow design created with Smilebox

Viivakoodeja ja selkätarroja

2010-03-29T10:44:00.001+03:00

Allekirjoittaneella oli viikonlopun aikana yhden ystävän kanssa keskustelua siitä, kuinka hän kokee epäreiluksi kirjastotilanteen siksi, koska virkailijalla on koko ajan mahdollisuus nähdä mitä hän lukee – joko silloin kun hän lainaa, palauttaa tai uusii lainojaan asiakaspalvelutiskin ääressä.

Hänen huolensa on kuitenkin sinällään turha. Voin vaikka vannoa, että suurimmalle osalle kirjastohenkilökunnasta kirjat ovat vain viivakoodeja ja selkätarroja. Eli kun länttäät kätösiini läjän palautuksia on erittäin pieni todennäköisyys, että kiinnitän huomiota mitä ne ovat..

Mutta saattaakseni ystäväni aseman nyt samanlaiseksi kuin periaatteessa minun, aion nyt paljastaa mitä minulla on lainassa.

Eli kaunokirjallisuutta... Capella: Napolilainen naimakauppa, Dahl: Viime kesänä, Dexter: Kadonneella oli yllään, Heiskanen: Idiootin valinta, Holman: Tyttö ja hänen varjonsa, Härkönen: Juhannusvieras, James: Majakka, Lehane: Paahtavan taivaan alla, Linna: Täällä pohjantähden alla, Marble: Puutarha Italiassa, See: Lumikukka ja salainen viuhka. Erityismaininnat Manniselle: FC Venus, tarkastuksessa onko kirja yhtä hyvä kuin mitä leffa – ei voi tietää vielä, Hill: Sydämen muotoinen rasia – aivan kamalan pelottava kirja, jota pystyy lukemaan ainoastaan päivänvalossa. Tehkää joku jooko siihen jo varaus, että se on pakko saada luettua pikkuhiljaa... En kehtaa edes myöntää kauanko kirja on ollut minulla lainassa... Ja noista ensin mainituista kirjoista on kesken 3 kappaletta, kaksi on valmiina palautettavaksi ja muutamaa en taida kyllä edes lukea.

Yksi numero Kameralehteä ja Freemanin Digijärjestelmäkamera tehokäytössä on lainassa yrittääkseni aktivoida itseäni pitämään viime kesänä ostamastani digijärjestelmäkamerasta. Huonoin tuloksin ainakin vielä. Pääosin olen hylännyt kameran oston jälkeen valokuvauksen täysin. Tunnen syyllisyyttä kun käytän digipokkarikameraa, joten en käytä sitten sitäkään enkä kuvaile ollenkaan. Erittäin negatiivinen kierre sellaiselle, joka yleensä on kuvaillut vuodessa lähemmäs tuhat kuvaa ja joka on yhä edelleenkin halunnut teettää lähes kaikista paperikuvat. Yritän kovin tässä kevään mittaan unohtaa järkkärin olemassaolon ja syyllisyysvapaasti ottaa taas pokkarin käyttöön...

Aulangon Minä luennoimaan, Paavonheimon Digitaalisen ja painetun rajalla sekä Vakkurin Omakustantajan opas on lainassa omia amk-opiskeluitani varten ja KVTESiä tutkailen lähinnä huvikseni.

Kirjoja näiden kaiken lisäksi on vielä Zebroffin suhteellisen kammoksuttava 1980-luvun teos Kauneutta joogasta sekä Miina Äkkijyrkästä kertova ja kuvaileva valokuvateos Miina.

Dvd:itä lainassa minulla on Liikkuva linna, Naapurini Totoro ja Maameren tarinat. Kaksi ensimmäistä on ”vakiokalustoa”, jotka pitää nähdä vähintään kerran vuodessa. Maameren tarinat on uusi tuttavuus, jonka ehkä pääsiäisenä viimeistään ehdin jo viimein katsoa.

Näin.

Ehkä tämän listan jälkeen ymmärrätte, että ei se ole kovin kiinnostavaa se mitä muut lukevat eikä niistä välttämättä saa niinkään sen kummempaa ihmisestä irti.

**
Tosin sen verran täytyy kyllä myöntää, että ”sensuroin” kyseistä listaa kippaamalla aamusella läjän kirjoja pääkirjaston palautusluukusta, joten aivan täysin luotettava listani ei välttämättä sittenkään ole... ;)

My Day eli Kiva Keskiviikko 17.3.

2010-03-18T14:48:00.006+02:00

Eevan päivä on violetti ja Leenan päivä vihreä

6.45-7.35 Armotonta torkun hyväksikäyttöä kiitos edellisiltaa venyttäneen sisustusidentiteettikriisin.

8.10 olen lopultakin työpaikalla kaiken aamusähellyksen jälkeen. Mitä kaikkea ihminen voikaan unohtaa! Esimerkiksi pestä hampaansa aamulla. Tämä asia kirkaastui minulle, kun olimme tyttären kanssa jo hyvän matkaa pyöräilleet kotoa poispäin. Onneksi lähikauppa avaa ovensa jo seitsemältä eli ei muuta kuin sinne ostamaan uusi harja ja tahnaa. Tytär vähän ihmetteli, että eikö se ole jotenkin omituista siellä työpaikalla hampaita harjata. No, ehkä.

8.20 olen sitten siinä kunnossa, että työpäivä voi alkaa, hampaat harjattuna ja tietokone käynnistettynä. Haaveilen seesteisestä päivästä, jonka kuluessa voisin tehdä monia rästiin jääneitä hommia. Ensi töikseni tarkastelen sähköpostini. Muutama meili vaatii jatkotoima, eräs asiakas esimerkiksi toivoo varausta Jussi Siirilän teokseen Juoksija. Asiakas on saanut kirjasta vinkin kaveriltaan, joka vertaa Siirilää varhaiseen Hotakaiseen ja kehuu teoksen kevyen naljailevaa tyyliä. Kyseistä teosta ei meidän omista kokoelmistamme löydy, mutta onneksi voimme helposti tilata kirjoja Vaasan kaupunginkirjastolta.

Töissä vasta 8.20, jonka jälkeen kymmeneen asti ensin perusaamutoimia (mm. sähköposti, sanomalehtien lukemiskuntoonlaitto, palautuslaatikon tyhjennys, muutamien lehti- ja kirjalaskujen siirtäminen eteenpäin hyväksytettäväksi). Välissä on etsitty myös Haavaa hyllystä, ensin tuloksetta ja sitten tuloksellisesti, lainaamista, uusimista ja Bookplussan alennusmyyntien selailua netissä. Käväisinpä myös kahvilla.

Avaamme kirjaston yhdeksältä ja tässä vaiheessa voinkin sanoa hyvästit haaveille seesteisestä työpäivästä. Haasteellisia asiakkaita riittää aamusta alkaen. Kiintosin on ehkä asiakas, joka halua sanakirjan suomi – oma kieli – suomi. Asiakkaan omaksi kieleksi paljastuu barya, joka on Sudanissa puhuttu pienehkö murrekieli. Tässä kohtaa joudun nostamaan käteni pystyy, en voi auttaa, sellaista kirjaa ei kukaan ole kirjoittanut. Pitkällisen keskustelun jälkeen päädymme siihen, että asiakas tulee seuraavana päivänä näyttämään minulle baryan kielellä kirjoitettua kirjaa. Tuskin kukaan on yön aikana sitä sanakirjaa ehtinyt kirjoitaa, mutta se on sitten huomisen murhe.

10-10.15 Tajuntaan välähtää tosiasia siitä, että tämä ei ole ihan tavallinen päivä ja se aika minkä ajattelin käyttää datanomipoikien ryhmäkäynnin valmistelemiseen typistyy suhteellisen minimaaliseksi. Eli pikaista printtausta datanomeille suunnatuista kirjastoluokista ja aikakauslehdistä ja niittausta kiinni - jee.

10.30 Vakkin perhepäivähoitajiksi opiskelevien ryhmäkäynti. Leena hoitaa kertomisen yleisistä asioistamme ja minä istun tiskillä valmiina tekemään uusia kortteja tai tiedonhakuja.

Kahvitaukojemme jälkeen ryhmä perhepäivähoitajaopiskelijoita tulee yllätysvierailulle kirjastoon. Kelaan pikaisesti mielessäni läpi kirjastoluokkia: mitkä niistä olisivatkaan perhepäivähoitajille hyödyllisiä .... psykologia, kasvatustiede, lasten terveydenhoito. Eeva keksii, että nyt on oiva tilaisuus mainostaa myös meille tulevia askartelulehtiä. Ryhmä on mukava ja siinä on paljon jo tuttuja kirjastonkäyttäjiä. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on monikulttuurisuus. Menemmekin sitten yhdessä oppimisympäristöön Venny-verkkokirjaston avulla hakemaan tietoa tästä aiheesta. Ryhmän lähdettyä teen vielä lisähakuja aiheesta ja toimitan tulokset opettajalle.

10.30-11.00 Bookplussan selailua, vaikka eksynkin myös Adlibriksen sivuille ja hokaan, että siellä on myös alennusmyynnit!

11-11.30 Lounastauko, vietän sen Keitaassa keskustellen sisustusidentiteettikriisistäni sekä keskustelukumppanini tyttären kissoista ja veljeni koirasta...

11.30-13.00 Leenan lounastaoun aikana kaaosta. Useita asiakkaita, jonoa, isoja tiedonhakutehtäviä mm. teoriapohjaa etsitään siihen miten lasten päivärytmi tulisi järjestää ja mitä lapsen kanssa vietettävään hyvään arkeen kuuluu. Tämän lisäksi etsin Atkinsistä kirjallisuutta sekä suomenkielen oppikirjoja että suomi-persia sanakirjoja, vastailin puhelimeen ja uusin lainoja usealle asiakkaalle. Niinä hetkinä kun on rauhallisempaa vastailen sähköposteihin ja selailen yhä Bp:tä ja Adlibrista.

Kello käy ja syömään on ehdittävä. Käyn Appetitossa syömässä herkkukasvislasagnea hyvässä seurassa. Lounaan jälkeen tajuan, että aikaa seuraavan datanomiopiskelijaryhmän tuloon on noin vartti. Alkuperäinen suunnitelmani oli valmistautua tähän tuokioon aamupäivän rauhallisten tuntien aikana. Onko suunnitelma toteutunut? No ei tod!!!, kuten teinipoikani asian ilmaisisi. Lievässä paniikissa testailen datanomiopintoihin sopivia hakusanoja Aleksi-tietokantaan. Klo 12.15 olenkin sitten oppimistilassamme esittelemässä kyseistä artikkelitietokanta-Aleksia ja erilaisia tapoja käyttää sitä. Ryhmä on joukko jäyheän suomalaisia nuoria miehiä. Hivenen epäselväksi minulle kuitenkin jää, onko tilaisuus heidän mielestään hyödyllinen, mitäänsanomaton, täysin turha vaiko suorastaan naurettava. Opettajan mielestä Aleksi kuitenkin on näppärä työkalu, jolla hakea ajankohtaisempaa tietoa nopeasti muuttuvasta alasta.

Kello 13 datanomipojat tulevat kirjastoon ja kerron lyhyesti ja ytimekkäästi siitä miten kirjasto (ja me!) voidaan auttaa opinnäytetyön tekemisessä. Tarkistetaan vielä yhdessä hyllystä se mistä meiltä löytyy tietotekniikkakirjat. Käynti on nopeasti ohi, kun pojat oli kovin hiljaisia.

13.15 on viimein aikaa käydä läpi kaupunginkirjastosta tullut palautus- ja varauslaatikko. Päivässä teemme molemmat ehkä keskimäärin kolmelle asiakkaalle varaukset kaupunginkirjastosta, kirjat tulee yleensä parissa päivässä meille.

13.35-15.00 käväisen kahvilla, jonka jälkeen palaan taas selailemaan Adlibrista. Leenan palattua kahvitauolta sovimme mitä kumpainenkin meistä näistä alennusmyynneistä tilaa. Itselleni osuu mm. ruotsinkielinen kirjallisuus. Viimein kello 15 tilaukset on pulkassa osaltani.

Datanomien lähdettyä tuntuu, että päivä voisi olla siinä. Aikaa kuitenkin vielä on ja tartun hommaan, jonka olimme Eevan kanssa sopineet aamun vielä rauhallisena hetkenä. Olimme todenneet, että aika on kypsä toteuttaa kevään ”jotain kivaa” –tilaus. Monissa nettikirjakaupoissa on meneillään alennusmyyntejä niin suomen, ruotsin kuin englanninkielisestä kaunokirjallisuudesta. Käyn näitä luetteloita läpi nyt tähtäimessä nimenomaisesti nuoret asiakkaamme. Ihmettelen jälleen kerran nuorille aikuisille suunnatun kirjallisuuden synkkyyttä ja ongelmakeskeisyyttä. Lähes poikkeuksetta kirjojen päähenkilö itse on koulukiusattu, isällä alkoholiongelma ja pikkusisarella syömishäiriöitä. Toki on tärkeää ja hyvä asia, että vaikeita asioita käsitellään kirjallisuudessa, mutta kaipaisin myös myös hyvää viihdettä ja kunnon nauruja. Kaikesta huolimatta saamme yhteisvoimin kasaan mukavan tilauksen ”kivoja kirjoja”.

15.15-15.45 menee salakuunnellessa (vai –katsellessa?!) pian valmistuvien media-assistenttien videokuvailua, availlen saapuneita kirjapaketteja sekä katsellessa ”to do”-listaa ja ymmärtäen, että oikeastaan mitään mitä olin tänä päivänä ajatellut tehdä – en ole tehnyt. Eli huomista odotellessa...

Siinä oli se työpäivä. Kello on tätä kirjoittaessani 16.10. Tavallisena päivänä olisin tähän aikaan jo tukka putkella pyöräilemässä kotia kohti, mutta tänään ei ole kiire, mies hakee tyttären ilttiksestä. Voin rauhassa sulkea tietokoneen, sammutella valot ja hengähtää pariin kertaan syvään. Sellainen oli kiva keskiviikko kirjastossa.

Kotona olen 16.40 ja turhautunut sisustusidentiteettikriiseily jatkuu, kun palaan Anttilasta tyhjin käsin kotiin...

Päivä vielä tilastoina:

Lainat 47, niistä kirjoja 39 ja muuta aineistoa loput

Palautuksia 16

Hyllyvarauksia kaupunginkirjastosta meille 11

Hyllyvarauksia meiltä kaupunginkirjastoon 0

Varauksia 4

Noutoilmoituksia 2

Karhuja 4

Jag och mitt konstiga historia med yrkesval

2010-03-10T14:49:00.005+02:00

Eftersom Leena har redan berättat lite bakgrund om hur hon kom inom till biblioteksbranchen, trodde jag att jag kunde göra den också.

Yrkesval för mig var alltid svår. Jag har varit intresserad av tiotals karriärer till exempel:

- polis
- detektiv
- djurskötare
- veterinär
- författare
- poet
- låtskivare
- tolk
- tolk för teckenspråk
- journalist
- medianom
- sosionom
- psykolog

Efter gymnasiet fick jag in till yrkeshögskolan i Seinäjoki och det var meningen att jag ska bli både tradenom och bibliotekarie – men det var helt enkelt värsta som jag visste. Det var den tiden då jag tänkte att jag skulle vilja bo i Helsingfors och jobba i nån speciellt tidskrift eller på tv eller göra text för sånger och bli känd och rik, så bibliotek var helt enkelt förfärligt och jag hatade den sååååå mycket. (ironi?!) Efter ett år skiljade jag från det och sedan studerade jag journalism inom öppet universitetet både i Vasa och Tammerfors och sedan dess har jag också studerat turism...

Det var 2004 när jag fick ett jobb i Brändö biblioteket. Jobben var kul och jag trivdes bra och till sist fick jag inspiration att studera den igen. Året 2007 utexaminerades jag att bli bibliotekstjänsteman och nu studerar jag vid sidan av jobbet den samma kursen som jag slutade tidigare vid yrkeshögskolan.

Jag har kommit till beslutelsen att inom den här yrken, kan jag vara lite allt som jag alltid velat vara. Under samma dag kan jag bli detektiv av olika saker. Till exempel i dag har jag sökt material för närvårdare och medieassistenter – alltså det var möjligt för mig att vara dom själv. Jag har fått chansen att söka mera information om de här sakerna för dom MEN jag har lärt den också själv, eller minst nu vet jag hurdant material det finns om jag skulle vilja ta närmare blick.

Och nää-ä, int vet jag riktigt vad tänkte jag när jag ville ha karriären inom hälsovårdsbranchen – visa mig blod och se mig svimma! Också sedan dess jag kunde prata och tänka var jag säkert att jag ska aldrig bli lärare och jag ska aldrigaldrigaldrig jobba i en skola, eftersom vi har alltid haft för många (i min åsikt) lärare i min släkt...

Alttså;

texten skrev Eeva som jobbar nu i en skola och som undervisar orienteringsstudier för fekos ettorna och som tänker också att den här är den coolaste jobb som finns. Tack och hej.

Miksi en koskaan kysynyt, missä Marikki majailee?

2010-03-02T10:38:00.005+02:00

Kuten jo taisin tuolla aikaisemmin mainitakin, kävin pikkutyttönä aina isän kanssa kirjastossa. Kirjasto oli pikkuriikkinen kunnankirjasto, kooltaan varmaan puolet tästä meidän pikkuriikkisestä koulukirjastostamme. Lasten ja nuorten kirjat olivat siinä heti ovesta sisään mentäessä ensimmäisenä helposti saatavilla. Eräänä tiistai-iltana tein sitten elämäni kirjalöydön: Astrid Lindgrenin Marikin. Kirja oli sellainen aika kivan kokoinen, ei liian iso ja kannessa Marikki hiukset ja prinsessahelmat hulmuten hyppäämässä sateenvarjon kanssa katolta. Siitä alkoi minun vuosikausia kestävä Marikki-ihastukseni, en paljon muuta halunnut olla, enkä tehdä kuin Marikkia. Sellainen tyttö halusin itsekin olla: pukeutuu kuin prinsessa mutta käyttäytyy kuin mikäkin villikko!
Valitettavasti vain kirja piti aikanaan palauttaa kirjastoon. Olisin sitä kovasti halunnut lainata uudelleen, mutta kauhukseni en sitä koskaan sieltä kirjaston hyllystä löytänyt. Pikkuriikkisen kirjaston pikkuriikkinen lastenkirjahylly aivautui edessäni kuin luotaamaton meri! Missä seilaakaan siellä Marikki suloisen pikkusiskonsa kanssa!?!
Nyt aikuisena ihmettelen syvästi, miksi , oi miksi, en silloin marssinut tiskille ja kysynyt kirjastosedältä, missä Marikki majailee. Olisinhan voinut vain sanoa ”missä on Marikki” tai ”haluan Marikin” ja setä olisi varmasti ymmärtänyt ja ollut vain iloinen, kun saa palvella niin pientä ja innokasta asiakasta. Totuuden nimessä on sanottava, että tuo setä kyllä vaikutti aika pelottavalta. Siellä hän istui kirjaston perällä pöytänsä takana silmäillen valtakuntaansa ankaran näköisenä. Minähän olin aika pienikin silloin, nenäni hädintuskin ylettyi siihen päydän reunaan. Ehkä pelkäsin, että setä vastaa jotain, mitä en ymmärrä, vaikka ”tuolla vasemmalla” tai ”siinä missä lukee Lindgren” tai siinä numeron 84.2 kohdalla” tai "täytä ensin tämä lappu". Minähän en herranähköön osannut edes itse lukea tuossa vaiheessa! Sitä en ymmärrä miksen kysynyt isältä. Tai ehkä kysyin, mutta isä kierteli ja kaarteli kyllästyttyään perin pohjin koko Marikki-touhuun ja varsinkin esittämään loputtomasti Marikin liberaalia keskiluokkaista toimittajaisää.
Mene ja tiedä, Marikki jäi kuitenkin saamatta. Lieneekö ehkä tämän lapsuuden trauman seurausta että aikuisena halusin opiskella kirjastoihmiseksi. Halusin ehkä varmistua siitä, että jos se vain minun vallassani on, ei kenenkään koskaan tarvitse jäädä ilman etsimäänsä kirjaa. Ja sitä tietenkin yritän pitää mielessä, etten liian ankaran näköisenä siellä tiskin takana istu, enkä salakielellä asiakkaiden kysymyksiin vastaile.

Leena

In the pirkinning

2010-02-25T11:15:00.003+02:00

Halusimme luoda tämän blogin pääsääntöisesti yhden syyn kahdesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin tämä on meille tilaisuus päästä ”jaarittelemaan” omista kirjastomaailmaan ja ajankohtaisiin uutisiin liittyvistä asioista sekä samaan aikaan toivottavasti voimme tehdä kirjastoon saapumisen tai hui, meiltä jotain kysymisen kuilua pienemmäksi.

Moni ei tätä kuilua koekaan, mutta niitäkin löytyy. Tiedoksenne nyt kuitenkin näin yleisesti:

Emme ole pelottavia.

Leenasta löydätte tämäntyylisen ihmisen: ” Pikkutyttönä tiistai-illat oli erikoisia ja mukavia. Äiti meni silloin ompeluseuraan ja minä menin isän kanssa kirjastoon. Isän kirjastokortin numero oli 4. Se tarkoitti, että isä oli pikkupoikana ollut kirjaston neljäs asiakas! Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, noissa lapsuuden tiistai-illoissa kiteytyi aikuisen minän kaksi tärkeää asiaa: kirjasto ja käsityöt. Kirjastossa olen nyt töissä ja käsityöt, tällä hetkellä neulominen ovat rakkain harrastukseni. Myös minulla on oma ”ompeluseurani” - Vaasan kaupunginkirjaston neulekahvila aina keskiviikkoiltaisin. Aika iso syy täytyy olla, että jätän sen tapaamisen väliin. Mutta mikä sitten tietenkin menee mukavan työn ja ihanan harrastuksen ohi on se perusjuttu: perhe. Kolme tenavaa ja mies on vain tärkeintä.”

ja minä itse, eli Eeva, kuvailen itseäni näin: ”Olen valokuvauksesta ja musiikista innostunut henkilö. Mitään en soita itse, vaikka salainen haaveni onkin joskus opetella soittamaan sitä vaarilta saatua kitaraa (jossa tosin on yksi kielistä poikki tällä hetkellä ja jonka vaihdattamisesta ehjään olen tehnyt tämmöisen n. kymmenen vuoden ongelman). Valokuvailu menee fiilispohjalta ja varmaan räpsyen ennemminkin kuin kovin ajatuksella sommitellen. Lähikuvia ja luontokuvia. (ps. hehkulamppuja on aivan tajuttoman vaikea saada rikki, kyseessä parin viikon takainen kuvausidea...) Näiden lisäksi tykkään esim. matkustelusta, kesästä, merestä ja ukkosmyrskyistä.”

Päivitämme tätä blogia kolmella kielellä sen mukaan mikä on fiilis. Kapulakielikäännöksiä voi haluttaessaan hakea esim. Googlen käännöspalvelusta.

Vi ska skriva bloggen med 3 språk (fin, swe, eng), beroende på att vilken mod är vi. Googles översättare
kan hjälpa fast den är lite dåligt tjänst ännu.

We’ll write this blog with 3 languages, depends on which mood we are. You can use Googles translator
if you don’t understand.. Though you still might not understand anyways because it’s not that perfect service.