torstai, 24. helmikuuta 2011

Kirjaston erilaiset hyllytystyypit

Yksi varsin olennaisista työtehtävistä kirjastossa on hyllytys. Kirjoja palautuu varsinkin näin loman kynnyksellä tukuittain ja jotta tilanne ei muodostuisi tästä pahemmaksi:

olisi selkeästi jo aihetta palautella kirjat omille paikoilleen hyllyyn...

Jos tarkastellaan hyllytystä omana tieteenalanaan voidaan kirjastolaiset jakaa esimerkiksi seuraavanlaisiin koulukuntiin (nimekkeet kansainvälisyyden takia englanniksi):

I Am Librarian, Hear Me Roar-koulukunta: Pedanttinen kirjaston*tsi, joka tekee kaikille nopeasti selväksi sen, että kukaan ei osaa tätä tehtävää paremmin kuin hän. Hän itse tosin vaivautuu todella harvoin tämän tehtävän ääreen, mutta muistaa jatkuvasti mussuttaa työkavereilleen hyllytyksen Oikeista Periaatteista. Hiljaisimpina hetkinä kulkee viivottimen kanssa tarkastamassa ovatko kaikki kirjat juuri siinä hyllyn reunalla täydellisesti rivissä. Todennäköisesti tekee empiiristä tutkimusta eri koulukuntien välillä siitä kenelle kannattaa mussuttaa enemmän ja kenelle vähemmän. Periyttää aineiston seuraavalle aina eläkkeellelähdön yhteydessä. Pyörtyisi nähdessään ylläolevan kuvan. Onneksi esiintymisprosentti on suhteellisen pieni: 3%

It’s a Thing That I Do-koulukunta: Ryhmän jäsenet eivät välttämättä koe suuria tunteita viedessään aineistoa oikealle paikalle hyllyyn eikä työtehtävä ole se mihin aina ensimmäisenä tartutaan. Työnä tehtävä ei ole kuitenkaan vastenmielinen vaan rauhoittaa useasti päivän muuta hektisyyttä ja on siten ihan nautinnollinen työprosessi, jonka avulla pääsee koulukunta pääsee tutustumaan niin kirjoihin kuin asiakkaisiinkin. Esiintymisprosentti: 31%

LoveLoveLove It-koulukunta: Semisuuri joukko, jonka mielestä hyllyttäminen on kivaa, ihanaa, mahtavaa ja muita massiivisia tunteita herättävää puuhaa. Kokee pääsevänsä tutustumaan lainattavaan materiaaliin hyllytysprosessin kautta ja löytää kokeiden silmiensä avulla hyllystä myös niitä kirjoja, jotka eivät useasti sieltä liiku ja täten laittaa kirjoja esille myös Over The Rainbow-koulukunnan paheksuttavista hyllyistä. Näkee hyllytyksen mahdollisuutena päästä auttamaan sitä yksittäistä ihmistä, jolla on vaikeuksia löytää luettavaa erilaisista hyllykohdista. Panostaa visuaaliseen ilmeeseen, mutta kulkee niiden raamien mukaisesti mitkä Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä on kirjastoille laatinut. Esiintymisprosentti: 40%

Invisible Me-koulukunta: Koulukunnan jäseniin saattaa törmätä työpaikalla aamuisin ja työajantarkkailu-raporttien mukaan töissä he ovat koko päivän töissä olleetkin. Heidän havaitseminen on kuitenkin harvinaista sen jälkeen, kun ovat vilahtaneet kirjakärryjen kanssa hyllyjen taakse. Hyllytysjälki on täydellistä I Am Librarian, Hear Me Roar-koulukunnan jatkuvan kouluttamisen ansiosta, mutta miten homma käytännössä onnistuu – sitä ei kukaan tiedä, koska kukaan ei ole sitä koskaan nähnyt. Jos Invisible Me hoitaa myös asiakaspalvelua, hän aistii hankalan asiakkaan jo asiakkaan astuessa autostaan ulos kirjaston parkkipaikalla. Täten kirjakärryjen kolina ja selkä, joka vilahtaa hyllyn taakse viestii tarkoituksemattoman vahingoniloisesti sen, että kenen otsaan se nakki kopsahtaakaan. Esiintymisprosentti: 14%.

Whatever-koulukunta: Suhteellisen harvinainen, sisältää osin uusia ammattilaisia sekä suurta osaa työharjoittelijoista, jotka eivät vielä ymmärrä hyllytyksen taustalla olevaa Laajempaa Ideologiaa. Hyllytysjälki on alun haparoinnin jälkeen sujuvaa, mutta ei huomioi kuitenkaan esimerkiksi sitä, että saman kirjailijan tuotokset olisivat kaikki vierekkäin ja kirjan nimenkin mukaisessa aakkosjärjestyksessä (esimerkiksi siis MÄK-kohdassa Hannu Mäkelät omana könttänään ja Reijo Mäet omanaan) Esiintymisprosentti 10%.

Over the Rainbow-koulukunta: Useita eri alajoukkoja, mutta yleisesti toiminta on vielä leväperäisempää kuin Whatever-koulukunnan jäsenillä. Herkästi kirjat jaetaan kohtiin ”tykkään” ja ”paheksun” ja sitä tykkään-hyllyä ylläpidetään rakkaudella ja kiintymyksellä, kun puolestaan paheksun-hylly pursuilee sotkuisena ja epämiellyttävänä eikä sieltä koskaan asiakkaalle mitään markkinoida. Over the Rainbow saattaa esimerkiksi tuhahdella ja pyöritellä silmiä paheksuttavien hyllyjen ääressä oleville ihmisille ja jos on töissä asiakaspalvelussa yrittää kaiken aikaa tuputtaa omaa propagandaansa ja salaa ujuttaa esimerkiksi kristinuskosta kertovaa kirjallisuutta muunlaisia uskontokirjoja lainaaville viattomille asiakasparoille. Esiintymisprosentti: 2%.

Itse kuulun mielestäni It's a Thing That I Do-koulukuntaan, mutta jos entisillä tai nykyisillä työkavereillani on tästä muita ajatuksia voitte halutessanne rikkoa hennon mieleni tässä alla kommenttiboksin äärellä.

2 kommenttia:

  1. Voi kuule, jos mulla olis ollut tämä sun luokitus käytössä muutama vuosi sitten! Mulla oli nimittäin työkaverina työvoimapoliittinen harjoittelija, joka siirtyi suoraan Whateveristä Hear Me Roariin! Mähän en siinä yhtään tajunnut mitä tapahtuu ja mistä on kyse oikein, ajattelin vaan, että onpa harvinaisen rasittava harjoittelija. Nyt häpeän,koska ratkaisin ongelman lähettämällä hänet toiselle osastolle, sen sijaan että olisin auttanut häntä elämään sisäisen kirjaston*tsinsa kanssa :(

    Ja kyllä, sä olet selkeä It's a Thing I Do :)

    VastaaPoista
  2. Voi Leena mitä oletkaan tehnyt! Nyt täytyy vaan toivoa, että hän pääsi silloin osastolle, jossa oli lisää näitä Hear Me Roareja. Ehkä omien tyyppien läsnäolo on eheyttänyt hänen sisäistä etsikkoaikaansa kääntymään oikeaan suuntaan.

    VastaaPoista